Rakennussuojelu / Suunnittelijapätevyys / Olennaiset esteettiset vaatimukset / Rakennustaide / Parvekkeet

7.1.6 Parvekelasitukset

Tapaus a:    

Toimistorakennus muutettiin asuinrakennukseksi. Samalla rakennettiin kellariin ja sisäpihan alle autopaikoitustilat. Sisäpihan puolelle rakennettiin ulokeparvekkeita, joille olisi haluttu myös lippa ja lasitus parvekkeiden käytettävyyden takia. Kyseessä oli uudisrakentamiseen verrattava toimenpide ja käytännössä asunnot on rakennettu muutostöiden aikana voimassa olleiden rakentamismääräysten mukaisesti.

Parvekkeille myönnettiin lupa, mutta ei lipoille ja lasitukselle. Vedottiin siihen, että lasitus ei sovi ko. kaupunginosan kaupunkikuvaan vaikka kyse oli umpinaisen sisäpihan puolelle rakennettavista parvekkeista, joita niitäkään ei aiemmin ollut. Kaavassa rakennus ei ole suojeltu.

Hanke toteutettiin ilman lippoja ja lasituksia.

Tapaus b:      

Asuinrakennuksen julkisivut uusittiin ja parvekelaatat uusittiin tai korjattiin. Samassa yhteydessä olisi haluttu lasittaa parvekkeet ja rakentaa lippa ylimpien ulokeparvekkeiden päälle, parvekelaatan suojaamiseksi ja parvekkeiden käytettävyyden parantamiseksi. Lupa lasitukselle myönnettiin vain sisäänvedetyille parvekkeille vaikka alueella on myönnetty lupia myös ulokeparvekkeiden lasitukselle ja lipoille. Kaavassa rakennus ei ole suojeltu.

Hanke toteutettiin ilman ulokeparvekkeiden lasitusta ja ylimpien parvekkeiden lippoja.

Tapaus c:      

Asuinkerrostalon julkisivut korjattiin ja lämmöneristettä lisättiin, myös vesikate uusittiin. Samassa yhteydessä olisi haluttu uusia parvekkeiden kaiteet ja muuttaa niiden materiaali betonista opaalilasikaiteeksi, jollaisia on alueella ennestäänkin. Tarkoitus oli keventää ilmettä ja helpottaa korjaustyön tekemistä. Rakennus ei ole kaavassa suojeltu miltään osin.

Kaidemateriaalin vaihdolle ei annettu lupaa. Hanke toteutettiin ja betonikaiteet uusittiin betonisina.

Arvio menettelyistä:

Kaikissa kolmessa tapauksessa asiakkaalta oli tullut palaute: tulkinta kohtuuton tai väärä. Palaute suullisena yleensä rakennustyön aikaisen katselmoinnin yhteydessä. Samankaltaisia tapauksia kirjoittaja kertoo olevan kohtuullisen paljon.

Kysymys on ensisijaisesti siitä, miten hankkeiden rakennussuunnittelijat osaavat tehtävänsä. Ulokeparvekkeiden lasittaminen on vaikea tehtävä: lasitus tuhoaa helposti rakennuksen tyylin ja julkisivun ilmeen. Sama koskee parvekemateriaalin muutosta; kyse on rakennuksen ilmeestä, johon parvekkeet ensiksi pitäisi saada soveltumaan. Naapurin parvekkeita katsotaan vasta seuraavaksi. Lupapäätökset osoittavat, että ao. suunnittelijat ovat todennäköisesti ylittäneet kykyjensä ylärajan.

Jos ratkaisu ei ole MRL 117 §:n 1 momentin mukainen eli ei täytä kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimuksia, on tarpeetonta puhua siitä, oliko rakennus suojeltu ja olivatko parvekkeet pihan puolella.

Kaupunkikuvallisissa  kysymyksissä kyse on joka kerran yksittäisestä ratkaisusta, jonka tulee soveltua rakennukseen ja ympäristöön. Tässä tapauksessa näyttäisi siltä, että työmaavalvonta on eri mieltä kaupunkikuvapuolen valvonnan kanssa, eikä ratkaisujen perusteita ole sisäisesti selvitelty.