Viranomaisohjaus / Viranomaisyhteistyö / Rakennuslupaharkinta / Uudisrakentaminen / Korjaus- ja muutostyön käsite / MRL 13 §:n soveltaminen / Paloviranomainen / Olennaiset esteettiset vaatimukset / Hyvä hallinto

6.2.12 Viranomaisohjauksen pulmakysymyksiä / Uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen eroa ei nähdä

Tapaus a: 

Korjausrakentamisen näkökulmasta suurin ongelma lienee se, että vanhoja rakennuksia korjattaessa pyritään liiaksi uudisrakentamisen normeihin.

Tapaus b: 

Ei nähdä eroa uudisrakentamisen (aika puhtaasti suoraviivaista tuotantotoimintaa) ja korjausrakentamisen (paljon palvelutoiminnan elementtejä, lähes jokainen tapaus erilainen) välillä. Kuitenkin ohjausprosessinkin pitäisi ottaa tämä vähitellen paremmin huomioon.

Tapaus c: 

Mielestäni kauhean pienelle huomiolle / julkisuudelle jää aina näissä uusissa vaatimuksissa se asian puoli, että säännökset koskevat vain uusimpia rakennuksia.

Tapaus d: 

Säännöksiä on liikaa ja ne ovat liian tulkinnanvaraisia. On turha säätää uusia määräyksiä, jos ne ovat epäselviä ja liian tulkinnanvaraisia.

Tapaus e: 

Eroja eri kuntien viranomaiskäytännöissä/tulkinnoissa esiintyy. Tätä tuskin voidaan poistaa, sillä joustovaraakin tulkinnoissa tulee olla.

Tapaus f: 

Palovaatimuksissa on eniten kuntakohtaisia vaihteluita ja vielä rakentamisen aikanakin voi tulkinta muuttua. Ennakoitavuus on huonoa, asiat pitää olla riittävästi etukäteen tiedossa ja samanlaisia tulkintoja samoista asioista ainakin kunnan sisällä.

Tiedossa on, että rakennusvalvonta on pienissä kunnissa ailahtelevaa, erityisesti palopuolella, koska paikallisella palopäälliköllä ei ole mitään hajua vaatimuksista tai määräyksistä.

Palopuolella kaikista pahin, paloviranomaiset eivät anna ennakkopäätöksiä vaan käyttävät harkintavaltaa ja tapauskohtaisesti ratkaistaan paikan päälle. Tuntuu kiusanteolla, mitään kunnollista ei tule vaan huomio kiinnitetään aivan pieniin asioihin. Tosin tämä ei ole niinkään kustannustekijä vaan prosessiin liittyvä ongelmakohta.

Tapaus g: 

Miten viranomainen voi tulkita koko maata kattavia määräyksiä ja ohjeita omalla persoonallisella tavallaan paikkakunnasta tai henkilöstä riippuen? Tarvitaan selkeät määräykset, joita ei voitaisi tulkita paikallisesti eri tavoin. Vaikka määräys olisi tiukkakin, niin ainakin sen tietäisi etukäteen ja voisi huomioida hankkeen kustannuksia arvioidessaan. Tarvitaan myös selvempi ero suositusten ja vaatimusten välille. Samaa vikaa (suuresti toisistaan poikkeavat säännösten, määräysten ja lakien tulkitsemistavat) löytyy myös eri kuntien pelastusviranomaisista, on oma tieteenlajinsa olla perillä eri  kuntien määräyksistä ja vaatimuksista.

Tapaus h: 

Käytännössä varsinkin paloviranomaiset tulkitsevat palomääräyksiä liian usein vasta rakentamisen ollessa käynnissä. Palomääräyksissä tapahtuneet muutokset tulevat myös sovellettaviksi usein välittömästi. Viranomaismääräyksiä ei yleensä kyseenalaisteta, vaan ne toteutetaan lisä- ja muutostöinä. Paloviranomaisten tulisi ottaa kantaa kattavammin jo lupahakemusvaiheessa.  Resurssikysymys?

Tapaus i: 

Käyttötarkoituksen muutoksissa törmätään helposti sellaisiin asioihin kuin sprinklaustarpeet, tilojen palokuormat, vanhojen portaiden turvallisuusmääräyksiin (kaiteet) jne. Usein nämä tarkentuvat lupavaiheen jälkeen ja aiheuttavat lisä- ja muutostöitä/kustannuksia.
Edellyttäisi pääsuunnittelijan ja viranomaisen tiiviimpää yhteistyötä lupavaiheessa!

Tapaus j: 

Korjausrakentamisen strategiatyöhön sisältyneen sidosryhmäkyselyn vastausten mukaan viranomaisohjauksen suurimmaksi ongelmaksi nousi uuden rakennuksen rakentamiseen tarkoitettujen säännösten soveltaminen vanhaan taloon. Aiheeseen liittyvien vastausten määrä oli 152.

Vastaukset voi tiivistää seuraaviin teemoihin:

• Rakentamismääräykset ja ohjeet koskevat lähes yksinomaan uudisrakentamista.
  Määräykset ovat sinänsä pääosin kunnossa ja niitä on riittävästi, jopa liikaakin. Kysymys on määräysten oikeasta, joustavasta ja kohtuullisesta soveltamisesta korjausrakentamiseen. Nyt käytäntö on kirjava ja tuottaa paljon ongelmia (56 mainintaa).
• Uudisrakentamismenetelmien tuotteiden ja järjestelmien sovitus vanhaan epäonnistuu usein ja johtaa myös rakennusten tarpeettomaan ja haitalliseen ylikorjaamiseen. Kestävän kehityksen periaatteita ei valvonnassa noudateta (43 mainintaa).
• Korjaus on tehtävä rakennuksen ehdoilla; eri aikakausien rakennusten erityispiirteet on otettava huomioon säännöksiä ja määräyksiä sovellettaessa ja ohjauksen tulee kohdistua paitsi teknisiin, myös kaupunkikuvallisiin, arkkitehtonisiin ja kulttuurihistoriallisiin tekijöihin
  (28 mainintaa).
• Korjausrakentaminen on riittävin ohjein selkeästi vapautettava uudisrakentamista koskevista määräyksistä ja korjaamista koskeviin säännöksiin on kehitettävä erillinen, joustava tulkintatapa. Vaihtoehtona voisi olla myös erillisiä korjausrakentamista koskevia määräyksiä tai ohjeita (25 mainintaa).

Arvio menettelyistä

Säännöstulkintojen hallitsematon vaihtelevuus on tunnettu ongelma. Jokainen rakentaja, suunnittelija ja viranomainen ymmärtää termin ”korjausrakentaminen” omalla tavallaan peruskoulutuksensa ja työkokemuksensa kautta.  Tämä johtuu paljolti siitä, että korjausrakentaminen on käsitteenä yleistävä, mutta olevat rakennukset ovat yksilöitä.

Säännösmielessä rakennus on ”vanha” heti kun loppukatselmus on pidetty eikä säännösten tulkinta ”soveltuvin osin” ole yksiselitteistä, koska:

• rakentamisajankohdan normit ja käytetyt rakennustavat ovat muuttuneet; vanhoja normeja ja rakennustapoja ei välttämättä tunneta eikä tunnisteta
• tyylillisesti ja rakennustekniikaltaan rakennukset voidaan osapuilleen luokitella rakennusajankohtansa mukaan, mutta sekä tyyli että rakennustekniikka voi myös olla toinen kuin tyyppiesimerkissä
• kuntonsa puolesta samanlaisetkin rakennukset saattavat poiketa paljon toisistaan
• sijaintinsa puolesta lähes samanlaiset tai samanikäiset rakennukset saattavat edellyttää erilaista korjaamista siitä riippuen, minkälainen on naapurusto ja sen miljöö.

Yleisesti ottaen korjausrakentamisesta on mahdotonta antaa selkeitä ja yksiselitteisiä määräyksiä  vastaavalla tavalla kuin uudisrakentamisesta, koska korjaamisen määrä ja luonne sekä korjattavien rakennusten kirjo on liian suuri. Kuitenkin tapaukset, joissa on konkreettinen, selkeästi määriteltävä ja usein toistuva tulkintaongelma, voitaisiin ajatella käsiteltäväksi erityisenä korjausrakentamisohjeena kunkin määräyksen yhteydessä. Esimerkiksi Ympäristöopas 39:n korjausrakentamista koskevien osien tekstejä voitaisiin ajantasaistaa ja siirtää E1:n ohjeiksi.