Hae sivuilta

Hakusanoja:

KOPIOI HAKUKENTTÄÄN:

A2 (kirjoita etsimäsi lyhenne)
Ammattitaito
Asemakaava
Asemapiirros
Asukkaat
Asumisterveysohje
Asumisviihtyvyys
Asuntola
Asuntosuunnittelu
Avoportaat
Energia
Energialaskelma
Ennakkotapaus
Esteettömyys
Henkilöturvallisuus
Hirsitalo
Hissi
Hoitolaitos
Huonekorkeus
Hyvä hallinto
Ikkunamuutos
Ilmanvaihto
Kestävä kehitys
Kuntakohtaiset tulkintaerot
Kuoliaaksi korjaaminen
Kulttuuriperinnön vaaliminen
Kynnys
Käyttötarkoituksen muutos
Käyttöturvallisuus
Laajennus
Liiketila
Linjasaneeraus
Loma-asunto
Luvanvaraisuus
LVI-tekniikka
Lämmöneristys
Moderni arvorakennus
MRL 13 § soveltaminen
Museoviranomainen
Olennaiset esteettiset vaatimukset
Osastointi
Ovet
Paloluokat
Palokonsultti
Palosuojaus
Paloturvallisuus
Paloviranomainen
Parvekkeet
Peruskorjaus
Pesutilat
Poikkeamislupa
Poistuminen
Portaat ja kaiteet
Pysäköinti
Pätevyydet
Pääsuunnittelija
Rakennusfysiikka
Rakennushankkeeseen
ryhtyvä
Rakennuslupa
Rakennuslupaharkinta
Rakennuslupakynnys
Rakennuslupakäsittely
Rakennussuojelu
Rakennustaide
Rakennustapaohjeet
Rakennusvalvontaviranomainen
Rakenteiden
palonkestävyys
Savunpoisto
SFS-standardit
Sprinklaus
Suunnittelijan tehtävät
Suunnittelijapätevyys
Sähkösäännösten ongelmat
Sähkösuunnittelu
Sähkötarkastus
Sähkötekniikka
Tarkistuslistalomakkeet
Terveellisyys
Terveysviranomainen
Tonttirekisteri
Turvallisuus
Työmaa
Ullakkorakentaminen
Uloskäytävät
Uudisrakentaminen
Varatie
Viranomaisohjaus
Viranomaisresurssit
Viranomaisyhteistyö
Väestönsuoja
Vähäinen poikkeaminen
Välipohjat
Ääneneristys

6. VIRANOMAISOHJAUS 

Luvun sisällys:

6.1     VIRANOMAISOHJAUKSEN KEHITTÄMISTARPEITA

6.1.1  Rakentamissäännösten soveltaminen oleviin rakennuksiin edellyttää kokonaisnäkemystä
6.1.2  Rakennusvalvonnalla ei ole resursseja erikoisalojen ammattitaitoiseen ohjaukseen
6.1.3  Riittävän suunnittelupätevyyden ja korjausrakentamisosaamisen edellyttäminen
          on ohjauskeino
6.1.4  Viranomaisohjaus ja -valvonta ei voi taata virheettömyyttä
6.1.5  Näkemyserojen poistaminen lupaharkinnassa vaatii sekä iranomaisyhteistyötä että 
          erityisohjeita korjausrakentamisen eri yksityiskohdista
6.1.6  Rakennustoimen yleinen kehittäminen ja ohjaus on ympäristöministeriön asia 

6.2    TAPAUSESIMERKIT JA NIIDEN ARVIOINTI

6.1 Viranomaisohjauksen kehittämistarpeita 

KORVO – Korjausrakentamisen viranomaisohjauksen kehittäminen -projekti lähti liikkeelle keräämällä kyselyin tietoa yksittäisistä ongelmista ”kipupisteistä”, joihin rakennusalan toimijat olivat törmänneet korjausrakentamisen viranomaisohjauksessa. Kohtiin 6.1.1 – 6.1.6 on koottu teemat, jotka eri muodoissa toistuvat vastauksissa usein.

 6.1.1 Rakentamissäännösten soveltaminen oleviin rakennuksiin edellyttää
          kokonaisnäkemystä 

Rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet koskevat pääsääntöisesti uuden rakennuksen rakentamista. Olevan rakennuksen korjaaminen ja muuttaminen tulee aina tehdä ottaen huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muistettava on myös säännöshierarkia: rakentamismääräyskokoelman määräykset ja ohjeet eivät kumoa maankäyttö- ja rakennuslakia.

Yleisesti on huomattava, että rakentamisen viranomaisvalvonta katsoo asioita yleisen edun näkökulmasta. Säännösten soveltaminen ei lähtökohtaisesti ota huomioon esimerkiksi yksityisoikeudellisia sopimusasioita tai rakennuskustannuksia; viranomaisohjaus tähtää asialliseen, säännösten mukaiseen laatuun. 

6.1.2  Rakennusvalvonnalla ei ole resursseja erikoisalojen ammattitaitoiseen
          ohjaukseen  

Rakennustarkastusyhdistyksen RTY ry:n ja Suomen Kuntaliiton selvitysten mukaan kuntien rakennusvalvontaviranomaisten yleisin koulutus on rakennustekninen koulutus (rkm, ins. ins. AMK tai DI). Koulutustausta saattaa vaikuttaa teknisten vaatimusten painottumiseen viranomaisohjauksessa. Monasti rakennuslupa myönnetään, kun olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät, sillä muut kuin tekniset vaatimukset eivät ole helposti määriteltävissä mitattavin suurein. 

Tämä tulee esille myös vastauksista. Korjausrakentamisen viranomaisohjaukseen ei yleensä ole käytettävissä rakennusten ja kaupunkikuvan kulttuurihistoriallisten, arkkitehtonisten ja rakennussuojelu­tavoitteiden arviointiin koulutettua henkilökuntaa. Puutetta on myös muiden erikoisalojen, erityisesti lvi-tekniikan henkilöstöstä. Kuntayhteistyö ja seudullinen rakennusvalvonta on eräs ratkaisu osaamisen saamiseksi useamman kunnan alueelle.

Tässä nykyiset tietotekniikan välineet, videoneuvottelu- ja etäpalvelutekniikat mahdollistaisivat kokonaan uuden ajattelutavan rakennuslupakäsittelyssä. Voitaisiinko rakennusvalvonnan eri osa-alueiden asiantuntijaviranomaisten ammattitaitoa hyödyntää kokonaan uudella tavalla, esimerkiksi maakunnallisesti ja kuntarajat ylittämällä? Piirustukset ja valokuvat sekä tarvittavat lausunnot kulkevat helposti sähköpostilla ja esimerkiksi Salossa järjestettiin kesällä 2009 demotilaisuus, jossa kokeiltiin etäpalvelutekniikan hyödyntämistä rakennusvalvonnan asiakaspalvelutilanteessa. 

6.1.3  Riittävän suunnittelupätevyyden ja korjausrakentamisosaamisen
          edellyttäminen on ohjauskeino 

Pätevän pääsuunnittelijan ja suunnitteluryhmän edellyttäminen on rakennusvalvontaviranomaisen paras keino taata asiallinen lopputulos. Rakennushankkeeseen ryhtyvän on myös edellytettävä takaavan riittävät resurssit hankkeen suunnittelulle. Kunnan rakennusvalvontaviranomaisen tehtävä ei ole suunnitella eikä neuvonnallaan kompensoida rakennushankkeeseen ryhtyvän hankkimaa ja mahdollisesti riittämätöntä suunnittelupanosta. 

Suunnittelijan on oltava ammattitaitoinen, ja hänen on hallittava alansa korjausrakentaminen, hankkeen perustiedot sekä hankkeeseen vaikuttavat säännökset. Suunnittelijan tehtävä on esittää perusteltu ehdotus ratkaisuksi säännösten tulkitsemiseen kohteessa, jonka juuri hän parhaiten tuntee. 

RakMK A2:n merkitys on tässä mielessä oleellinen; sen asettamat kriteerit vaikuttavat suoraan rakennetun ympäristön tekniseen ja esteettiseen laatutasoon.  

6.1.4  Viranomaisohjaus ja -valvonta ei voi taata virheettömyyttä              

Vaikka lupaa ei vaadittaisi, maankäyttö- ja rakennuslain 149 § 1 momentti edellyttää, että rakennustyö on suoritettava siten, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten sekä hyvän rakennustavan vaatimukset. 

Käytännössä valvonta pystyy toimimaan vain onnettomuuksien, valitusten tai ulos julkiselle paikalle räikeästi näkyvien ongelmakohtien kautta. Esimerkiksi märkätilojen asukasvetoiset peruskorjaukset ja muu luvaton/ammattitaidoton tee-se-itse -rakentaminen jäävät pääsääntöisesti piiloon. 

Vastaajien käsityksen mukaan olisi lisättävä luvanvaraisuutta tai keksittävä uusia valvonnan malleja ­– viranomaisvalvonta ei kuitenkaan voi olla kaikenkattavaa, eikä sen tehtävänä ole taata virheetöntä rakentamista. Rakennushankkeeseen ryhtyvällä on myös huomattava vastuu lopputuloksesta:  

”Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan rakentamista koskevien säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti. Hänellä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö.” [119 §] 

6.1.5  Näkemyserojen poistaminen lupaharkinnassa vaatii sekä viranomaisyhteistyötä
          että erityisohjeita korjausrakentamisen eri yksityiskohdista 

Säännöstulkintojen hallitsematon vaihtelevuus tunnustetaan. Tämä johtuu paljolti siitä, että korjausrakentaminen on käsitteenä yleistävä, kun taas olevat rakennukset ovat yksilöitä. Säännösmielessä rakennus on ”vanha” heti kun loppukatselmus on pidetty, näin säännösten tulkinta ”soveltuvin osin” ei ole yksiselitteistä: 

  • voimassa olleet säännökset, normit ja rakentamiskäytännöt ovat vaihtuneet aikojen kuluessa 
  • tyylillisesti ja rakennustekniikaltaan rakennukset voidaan osapuilleen luokitella rakennusajankohtansa mukaan, mutta yksittäinen rakennus voi myös poiketa aikansa rakentamisen valtavirrasta 
  • kuntonsa puolesta samanikäisetkin rakennukset saattavat olla korjaustarpeeltaan hyvinkin erilaisia 
  • sijainti voi vaatia erilaista suhtautumista korjaamiseen lähes samanlaisissa tai samanikäisissä rakennuksissa siitä riippuen, minkälainen on naapurusto ja sen miljöö. 

Jokainen rakennusalan ammattilainen ymmärtää termin ”korjausrakentaminen” omalla tavallaan peruskoulutuksensa ja kokemuksensa kautta. Eräs kyselyn vastaaja totesi: ”kaavoitus-, museo-, palo- ja lvi-viranomaisen sekä luvan hakijan toisistaan poikkeavien näkemysten yhteensovittaminen vaikuttaa olevan enemmän henkilökemia- kuin säädöskysymys”. 

Aikojen myötä korjausrakentamisen lupavalmisteluun vaikuttavien viranomaisten vuorovaikutussuhteet ovat muodostaneet kuhunkin kuntaan tulkintakäytännön, joka saattaa poiketa paljonkin naapurikunnan käytännöstä. Rakennushankkeeseen ryhtyvän asiamiehenä toimiva suunnittelija ei voi vaarantaa hankkeen aikataulua ryhtymällä prosessoimaan jostakin yksittäisestä asiasta kummalliseltakaan tuntuvaa vaatimusta vastaan – näin käytännöt helposti jatkuvat erilaisina. 

Rakennusluvan myöntämisen edellytykset harkitsee aina kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Muu viranomainen on erikoisalan asiantuntija, joka antaa lausunnon. Rakennusvalvonnan asiana on eri näkökohtien sovittaminen kokonaisuudeksi niin, että kaikki säännösten edellyttämät vaatimukset tulevat otetuksi tasapainoisesti huomioon. Tässä työssä – säännösten käytännön tulkinnassa erilaisissa korjausrakentamiskohteissa – rakennusvalvonta tarvitsee valtakunnallisesti annettavaa tukea eri alojen erityisohjein; vain näin voidaan tulkinnan kirjavuutta yhtenäistää.  

6.1.6  Rakennustoimen yleinen kehittäminen ja ohjaus on ympäristöministeriön asia 

Rakennusvalvontatoimi kuuluu kuntien itsehallinnon piiriin.  Käytännön tulkintaongelmiin tarvitaan kuitenkin valtakunnallisia tukea. 

Yleisesti ottaen korjausrakentamisesta ei pystytä antamaan yksiselitteisiä määräyksiä tai ohjeitakaan uudisrakentamista vastaavalla tavalla, koska korjaamisen tarve vaihtelee, ja korjattavien rakennusten kirjo on laaja. Voitaisiin kuitenkin ajatella, että selkeästi määriteltävä ja usein toistuva tulkintaongelma otetaan käsiteltäväksi erityisenä korjausrakentamisohjeena rakentamismääräyskokoelman ao. määräyksen yhteydessä (esimerkiksi vanhojen porrashuoneovien ikkunalasit E1:een). Myös olisi mahdollista julkaista opas- tai ohjekirjoja erityisestä teemasta (esimerkiksi ikkunamuutokset). 

Kyselyssä mm. seuraavia ongelmakohtia tuli esiin: 

  • Laadittavien energiamääräysten sovittaminen olevaan rakennuskantaan tulisi säätää tarkemmin. Korjauksen yhteydessä energiatehokkuuden parantaminen tulisi aina edellyttää tehtäväksi siten, että otetaan huomioon rakennuksen arvo ja tyyli – MRL 117 ja 118 §:n mukaan. Olisi erityisesti mainittava, että tehokkuustavoitteista tulee joustaa, jos rakennuksen ominaispiirteiden huomioonottaminen sitä edellyttää.
  • Ehkä laajimmin ongelmalliseksi koettu alue on paloturvallisuussäännöstön käytännön soveltaminen. Pelastusviranomaisten henkilö- tai laitoskohtaiset näkemykset ovat esimerkkitapausten mukaan liiaksi korostuneet korjausrakentamisen lupaharkinnassa. Osa paloviranomaisista esimerkiksi vaatii tiukempaa tulkintaa kuin mitä säännökset edellyttävät. Menettely vaikeuttaa rakennuksen kokonaisuuden tasapainoista lupaharkintaa, ellei ohjeita korjausrakentamisen osalta virallisteta valtakunnallisesti.
  • Suuri kysymys on sähköalan kuuluminen työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalaan. Näin se on eri tavoin ohjeistettu kuin ympäristöministeriön toimialat. Myös vastuut kohdistuvat eri lailla rakennus- ja sähköalan toimijoihin –  alalla ei esimerkiksi ole mitään vaatimusta suunnittelijan pätevyydestä eikä työkohteen vastuuhenkilöstä.

    Erityisesti korjausrakentamisessa ja johtoteiden osalta sähkösuunnittelu sekä sähköasennustöiden toteutus ja tarkastaminen tulisi sopivalla menettelyllä saattaa vastaamaan maankäyttö- ja rakennuslain ohjausta.
  • Rakennussuojelua ei tunneta sähköteknisissä säännöksissä eikä myöskään pelastuslain väestönsuojia koskevissa säädöksissä. Kulttuurihistoriallisesti ja arkkitehtonisesti arvokkaiden rakennusten kannalta säännösten ehdottomuus saattaa estää suojelutavoitteiden saavuttamisen.
  • Linjasaneerauksen ajaksi kiinteistössä pakosti asuvat käyttäjät jäävät vaille asianmukaista huomiota. Koska asukkaat tai käyttäjät eivät yleensä suoraan ole työn suorituksen sopimusosapuoli, heidän etunsa ja olosuhteensa jäävät työssä helposti liian vähälle huomiolle. Linjasaneeraus­työmaat tarvitsisivat erillisen valtakunnallisen ohjeistuksen. Sen laadinta edellyttää eri viranomaistahojen yhteistyötä, koska todetuissa ongelmissa on kyse paljolti myös muusta kuin maankäyttö- ja rakennuslain perusteella annettujen säännösten soveltamisesta. 

6.2 Tapausesimerkit ja niiden arviointi

6.2.1 Rakennusvalvonnalla ei ole resursseja erityisalojen ohjaukseen
6.2.2 Viranomaisresurssit
6.2.3 Näkemyseroja viranomaisten kesken
6.2.4 Ristiriitaiset viranomaisnäkemykset
6.2.5 Ennakoiva lupakäsittely
6.2.6 Viranomaisohjauksen ulottumattomuus
6.2.7 Palveluasuntoja mielenterveyskuntoutujille, koteja vai hoitolaitos
6.2.8 Määräysten soveltamisen porrastus
6.2.9 Asiakirjavaatimukset ongelmana
6.2.10 Kaavoittajan tulkinnat vaihtelevat
6.2.11 Autopaikkatulkinnat
6.2.12 Viranomaisohjauksen pulmakysymyksiä / Uudisrakentamisen ja korjausrakentamisen eroa ei nähdä
6.2.13 Kyselyn tulos - parempaa suunnittelupätevyyttä olisi vaadittava
6.2.14 Kyselyn tulos - Rakennusvalvontaviranomaisten resursseja parannettava rakennuskulttuurin alueella
6.2.15 Miten luonnosvaiheen suunnitelmilla myönnetään rakennuslupa?
6.2.16 Kokemuksia viranomaisohjauksesta