12. PALOTURVALLISUUS

 Luvun sisällys:

12.1  VANHA TALO – UUDET PALOSÄÄNNÖKSET
12.2  PALOTURVALLISUUS / TAPAUSESIMERKIT JA NIIDEN ARVIOINTI

12.1 Vanha talo - uudet palosäännökset

Ehkä laajimmin ongelmalliseksi koettu alue korjausrakentamisen viranomaisohjauksessa on paloturvallisuussäännöstön käytännön soveltaminen.

Paikallisia vaihteluita esiintyy: ratkaisu, joka on hyväksyttävä jossain kunnassa ei mene läpi naapurissa. Suunnittelijan täytyy erikseen tietää mikä on kunkin paikkakunnan erityinen vaatimustaso kussakin erilliskysymyksessä. Paloviranomaisten henkilö- tai laitoskohtaisten mielipiteitten paino on korostunut lupaharkinnassa tavalla, joka haittaa muiden lakiin perustuvien säännösten toteuttamista vanhaa rakennusta kunnioittaen. Tulkintojen yhtenäistämiseksi aikanaan laadittu Ympäristöopas 39 Rakennusten paloturvallisuus & Paloturvallisuus korjausrakentamisessa on samalla menettänyt merkitystään.

Yleisesti joko luullaan tai halutaan esittää, että korjausrakentamisessa käyttötarkoituksen muuttaminen automaattisesti laukaisisi pakon noudattaa voimassa olevia säädöksiä [uuden] rakennuksen rakentamisesta. MRL 117 §:n korjausrakentamista koskevasta 4 momentista luetaan vain jälkimmäisen virkkeen loppu, ei koko kohtaa – ei myöskään seuraavaa pykälää 118 §:

MRL 117 §:
"Korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön. Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä."

MRL 118 §:
"Rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa samoin kuin rakennuksen tai sen osan purkamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella."
 
Maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että jos rakennusta muutetaan, on tarkasteltava, vaikuttavatko muutokset rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Jos vaikuttavat, on harkittava
– vaarantuuko rakennuksen käyttäjien turvallisuus ja heikentyvätkö käyttäjien terveydelliset olot
   muutoksen johdosta.

Harkinnassa siis vertaillaan tilannetta rakennuksessa ennen ja jälkeen muutoksen, ei vanhan rakennuksen ominaisuuksia suhteessa nykysäännöksiin.

Lupaharkinnassa rakennusta tarkastellaan sen omista lähtökohdista
–  miten ja minkälaisten säännösten aikana rakennus on rakennettu
–  minkälainen ja missä ympäristössä rakennus on
–  mitä muutetaan
–  mitä rakennuksen ominaisuuksia on syytä vaatia muutettavaksi ja mitä säilytettäväksi,
    jos rakennus laajenee tai sen käyttö muuttuu.

Kyse ei siis ole voimassa olevien, uuden rakennuksen rakentamiseen tarkoitettujen säännösten sokeasta noudattamisesta. Viranomaisvaatimus ei myöskään saa ylittää säännösten vaatimustasoa, vaikka mm. paloturvallisuuden parantamista voidaan suositella.

Eräillä paikkakunnilla paloviranomaiset eivät pidä voimassa olevan maankäyttö- ja rakennuslain perusteella säädettyjä rakentamismääräyskokoelman pykäliä riittävinä. Kyselyvastauksista ilmeni, että mm. automaattista sammutuslaitosta ajetaan läpi: esitetään ensin säännösten tason ylittäviä vaatimuksia, jotka ovat hankalia tai kalliita toteuttaa, ja sitten vaihtoehdoksi sprinkleröintiä. Lupaa hakevalle ei jää tässä tilanteessa valinnanvaraa. Menettelyn yleisyyttä tai sen vaikutusta mm. korjauskustannuksiin ei ole tämän selvityksen puitteissa mahdollista määrällisesti arvioida, ei myöskään ilmiöön mahdollisesti liittyviä oikeudellisia ulottuvuuksia.

Eräs taustatekijä on palotarkastajien pätevyysvaatimusten muutos. Aikaisemmin heiltä vaadittiin rakennusalan tutkintoa, mutta ei enää nykyisen pelastuslain aikana. Kuitenkin palotarkastajat ottavat käytännössä kantaa myös puhtaasti rakenteellisiin kysymyksiin.

Paloturvallisuussäännösten olennaiset tulkintaerot eri kunnissa ja säännöksiin perustumattomat vaatimukset käytännön lupaharkinnassa ja tarkastustoiminnassa ovat kiistämätön tosiasia. Tulkintakäytäntöjen hajonta koskee korjaamisen lisäksi myös uudisrakentamista ja loukkaa perustuslain tarkoittamaa kansalaisten yhdenvertaisuutta ja oikeusturvaa. Hyvään hallintoon kuuluu ennakoitavuus: pätevän suunnittelijan tai rakentajan on voitava perustaa suunnitelmansa voimassa oleviin säännöksiin.

12.2. Tapausesimerkit ja niiden arviointi

12.2.1 Rakenteellisia poikkeamia
12.2.2 Uloskäytävät ja rakenteiden luokka
12.2.3 Toisen kerroksen käyttö vanhassa puutalossa
12.2.4 Poistumisetäisyys muutama metri liian pitkä
12.2.5 Korjaussuunnittelu puukaupungissa - asemakaavamääräyksissä maininta joustamisesta
12.2.6 Koulu majoitusrakennukseksi
12.2.7 Kokemuksia viranomaistulkintojen näkemyseroista sprinklauksessa
12.2.8 Aikuisten oppilaitoksen peruskorjaus, poistumiskysymyksiä
12.2.9 Aikuisten oppilaitoksen peruskorjauksen ongelmia
12.2.10 Aikuisten oppilaitoksen peruskorjaus, porrashuoneiden ja lasiväliovien osastointivaatimus
12.2.11 Vaatimustaso muutoksissa on kirjava, savunpoistosta ei koskaan tiedä
12.2.12 Vanhan hissin jatkaminen kellariin ja ullakolle
12.2.13 Jälkiasennushissit porrashuoneisiin
12.2.14 Rakennuksen korjaus ilman käyttötavan muuttamista
12.2.15 Toimistotilojen rakentaminen ullakolle
12.2.16 Varatiet asuinrakennuksessa
12.2.17 Maatilarakennuksissa erilainen vanha käytäntö
12.2.18 Modernin arvorakennuksen muutossuunnittelu
12.2.19 Poistumistieportaikkojen lasiseinät
12.2.20 Vanhojen palo-ovien kunnostaminen ja ns. kahden metrin sääntö
12.2.21 Parvekkeiden väliseinä / onko lasitettu parveke ulkotilaa
12.2.22 Vanhojen rakenteiden palonkestävyyksien todentaminen
12.2.23 Paloviranomaisten vaatimukset arvorakennusten käyttötarkoituksen muutoskohteissa
12.2.24 Osastointivaatimuksia käyttötarkoituksen säilyessä
12.2.25 Tikkurapatut puuvälipohjat
12.2.26 Porrashuoneiden koko; erilaisia tulkintoja naapurikunnissa
12.2.27 Palomiehet kohottaneet vaatimustasoa; erilaisia tulkintoja naapurikunnissa
12.2.28 Sprinklausvaatimus "kuutamopykälän" perusteella
12.2.29 Paloviranomaisten vaatimuksia linjasaneerauksessa