Rakennussuojelu / Suunnittelijapätevyys / Viranomaisen ammattitaito / Rakennuslupakäsittely / Olennaiset esteettiset vaatimukset / Rakennustaide / Rakennustapaohjeet / Kulttuuriperinnön vaaliminen

7.1.5 Rakennustarkastajan ja suunnittelijan ammattitaito

Tapauksia: 

Viranomaisten joukossa on aniharvoja arkkitehtejä, ja on selvää, että suunnittelutaidon ja sitä myötä suunnitteluohjauksen puute näkyy joka paikassa. En juuri odota maalaiskunnissa tai pikkukaupungeissa tapaavani rakennustarkastajaa, jolla olisi jotakin hedelmällistä kritiikkiä tai ehdotuksia suunnitelmien kehittämiseksi.

Suunnittelijoina on edelleen kaikenlaista väkeä, neuvotteluissa viranomaisten kanssa asiat pyörivät pykälien ja säännösten parissa. Talon kokoisia virheitä putkahtelee keskelle kaupunkia.  

Oli kysymys uudesta tai vanhasta alueesta, hyvät ja havainnolliset rakennustapaohjeet voisivat monesti auttaa mietityn viestin perille menoon.  

Korjausrakentamisessa suunnittelun ja valvonnan puutteet näkyvät ehkä selvimmin: arvokkaatkin alueet muuntuvat vähitellen asiantuntemattomasti, tyypillisiä virheitä ovat:

• korvikemateriaalit,
• paksut laattamaiset räystäät
• ikkunoiden sijoittaminen puutaloissa syvälle seinän sisään
• karkeat höyläämättömät listoitukset
• eri aikakaudelta (tai ei miltään aikakaudelta) lainatut julkisivuaiheet
• paksunnetun julkisivun helma jättää sokkelin syvälle jne. 

Arvio menettelystä:

Suunnittelijoita tulisi edellyttää suunnittelutehtävään riittävää pätevyyttä; esimerkiksi rakenne- tai lvi-suunnittelijaa ei ole koulutettu rakennussuunnittelijaksi. Korjausrakentamisessa on erityisesti tarpeen rakennustaiteen historian koulutus ja vanhan rakennustekniikan ymmärrys, joka rakennusvalvonnan tulisi aina suunnittelijalta edellyttää.

On ymmärrettävää, että pienten kuntien rakennustarkastajat eivät pysty olemaan ”kaikkien alojen asiantuntijoita”, mutta viranomaisyhteistyön avulla ja pätevää suunnittelijaa käyttäen voidaan saada paljon aikaan.

Ministeriön ohjekirja mm. kirjoittajan edellä luettelemista virheistä voisi olla paikallaan.
Myös kunnat voisivat nykyistä paljon enemmän kirjata rakennusjärjestyksiinsä paikallisia ominaispiirteitään ja antaa havainnolliset rakennustapaohjeet paikallisen rakentamisen sekä korjaamisen tavoista. Näin kunnassa olisi ennakkoon tiedossa oleva ja yhteisesti hyväksytty näkemys, jota voitaisiin sitten soveltaa sekä suunnittelussa että rakennuslupakäsittelyssä. Kuntaliitto on antanut asiasta ohjeita vuonna 2005.