5. VÄHÄINEN POIKKEAMINENLuvun sisällys:5.1. RAKENNUSLUPAHARKINTA JA VÄHÄINEN POIKKEAMINEN 5.2 TAPAUSESIMERKIT JA NIIDEN ARVIOINTI 5.1 Rakennuslupaharkinta ja vähäinen poikkeaminen5.1.1 Soveltamisen ja poikkeamisen eroKorjaus- tai muutostyön lupakäsittelyssä on hyvä ymmärtää ero rakennuslupaharkinnan ja vähäisen poikkeamisen välillä. Lupaharkintaa on Vähäistä poikkeamista on 5.1.2 RakennuslupaharkintaRakennuksen korjaamiseen ja muuttamiseen sisältyvät kaikki olevaan rakennukseen kajoavat toimenpiteet, myös rakennuksen kerrosalan lisääminen ja käyttötarkoituksen muutos. Lupakäsittelyssä hanketta verrataan rakentamisajankohdan olevaan luvanmukaiseen tilanteeseen, ei nykysäännöksiin. Päätöksen yhteydessä joudutaan näin tekemään lupaharkintaa, kysymys on silloin säännösten mukaisesta tulkinnasta, ei vähäisestä poikkeamisesta. Olennaista on lain vaatimus siitä, että korjaus- ja muutostyössä tulee ottaa huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet sekä rakennuksen soveltuvuus aiottuun käyttöön ja että muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä [MRL 117 § 4 mom]. Rakennuksen tai sen osan korjaaminen entiselleen - luvanmukaiseen kuntoon - täyttää yleensä mahdollisesti tarvittavan rakennus- tai toimenpideluvan myöntämisen edellytykset eikä aina vaadi lupaakaan. Ei voida tulkita, että käyttäjien olosuhteet heikentyisivät tai vaarantuisivat muutoksen johdosta, jos korjaus pitää olosuhteet entisellään. Mikäli asemakaava on muuttunut, on kaavan vaatimukset otettava kuitenkin erillisen tarkastelun kohteeksi - MRL 135 §:n 2 mom mukaisesti - soveltuvin osin. Olennaiset muutos- ja korjaustoimet edellyttävät MRL 125 § 4 mom mukaan rakennuslupaa, joka voidaan myöntää, jos käyttäjien olosuhteet eivät heikenny ja rakennusluvan edellytykset, mm. MRL 135 tai 136 §:n mukaan, muutoin täyttyvät. Rakennuslupaharkinnassa selvitetään, säilyvätkö käyttäjien olosuhteet vähintään entisellään. On luonnollisesti mahdollista tehdä suuriakin parannuksia rakennukseen, mutta käyttäjien olosuhteiden lisäksi on otettava huomioon itse rakennus ja sen erityispiirteet, joita ei saa turmella. Käyttötarkoituksen muutoksessa on olennaista tarkastella soveltuuko aiottu uusi käyttö luontevasti vanhaan rakennukseen: pystytäänkö sen ominaisuudet ja erityispiirteet ottamaan huomioon, säilyvätkö sen historialliset ja rakennustaiteelliset arvot. On huomattava, että vanha rakennus ei välttämättä tarjoa uusille käyttäjilleen kaikkien uusien rakentamismääräysten tarkoittamaa tasoa, mutta siihen ei pidä rakennuksen arvoa vahingoittavin keinoin pyrkiäkään. Useimmiten pätevällä ja paneutuvalla suunnittelulla saadaan aikaan luonteva ja toimiva lopputulos. Uuden rakennuksen rakentamista varten säädetyt määräykset ja ohjeet tulevat kuitenkin noudatettavaksi vain soveltuvin osin, koska vanhaa korjattaessa ei kaikkia määräyksiä ole mahdollista yhtä aikaa noudattaa. Suunnittelijan asiana on esitellä tutkimansa suunnitteluratkaisut rakennusvalvontaviranomaiselle, joka sitten harkitsee, onko esitetylle ratkaisulle myönnettävissä lupa. Tähän kaikkeen edellä mainittuun ei siis tarvita vähäistä poikkeusta. Suunnittelijan on kuitenkin viisasta esittää ratkaisut sovituista tulkinnoista lupahakemuksessa ja sen liitteissä selkeästi esimerkiksi mitoin, selventävin tekstein ja luetteloin silloin, kun hän erityisesti haluaa varmistautua siitä, että ne vahvistuvat. Näin voidaan todentaa, että tulkinta on harkittu ja sille on saatu viranomaisen hyväksyminen. Korjauskohteen lupahakemuksessa tai sen ennakkoneuvotteluissa suunnittelijat itse usein esittävät tarpeettomasti tai ”varmuuden vuoksi” rakennuksen rakentamiseen verrattavia muutoksia; muutoksia on lähestytty nykysäännöksistä lähtien. Rakennusvalvonnalta asiassa toivoisi valppautta tarpeettoman ylikorjaamisen välttämiseksi. Erityisesti korjausrakentamisen piirissä toimivat asuntorakennuttajat ovat todenneet, että asukkaat valittavat aiempaa herkemmin ja myös jatkavat valitusprosessia niin pitkälle kuin mahdollista. Todellisiin tai väitettyihin virheisiin haetaan syyllistä sekä rakentajista että suunnittelijoista, joskus myös virkamiehistä. Ehkä tästäkin syystä on yhä useammin ruvettu tavoittelemaan uuden rakennuksen rakentamiseen tarkoitettujen määräysten noudattamista sellaisenaan korjausrakentamisessa - varsinkin niissä asioissa, joissa säännökset ilmaisevat vaatimukset numeroin, siis helposti todennettavalla tavalla. On syytä todeta, että nämä tavoitteet eivät perustu säännöksiin. Menettely johtaa olennaisten teknisten vaatimusten ylikorostukseen muiden yhtä olennaisten, mm. esteettisten ja rakennussuojelun vaatimusten kustannuksella, mikä on usein vanhalle rakennukselle tuhoisaa. 5.1.3 Vähäisen poikkeamisen edellytyksetKun korjaus- tai muutossuunnitelma on lupaharkinnassa todettu lähes valmiiksi, mutta jokin yksityiskohta tuottaa erityistä ongelmaa, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi MRL 171 ja 172 §:ssä säädetyin edellytyksin ja rajoituksin myöntää rakennusluvan, milloin on kysymys vähäisestä poikkeamisesta rakentamista koskevista säännöksistä, määräyksistä, kielloista tai muista rajoituksista [MRL 175 § 1 mom]. Korjausrakentamisessa rakennusluvan yhteydessä tapahtuvan vähäisen poikkeamisen käyttöalaa voi lähtökohtaisesti pitää suurempana kuin uusien rakennusten kohdalla. Kuitenkin rakennusvalvontaviranomaisen on katsottava, ettei poikkeaminen
Korjausrakentamiselle MRL:ssä on asetettu seuraavat erikseen mainitut, keskeiset vaatimukset:
Lisäksi noudatetaan MRL 135 ja 136 §:n mukaan soveltuvin osin muita rakentamiselle asetettuja vaatimuksia, korjausrakentamisen kannalta oleellisia ovat:
5.1.4 Poikkeamisvallan rajatVähäisen poikkeamisen mahdollisuus korjausrakentamisessa koskee kaikkia rakentamista koskevia säännöksiä, määräyksiä, kieltoja ja muita rajoituksia, ei kuitenkaan rakennuksen suojelua koskevaa kaavamääräystä. On huomattava, että KHO:n päätösten mukaan suunnittelijan kelpoisuusvaatimus ei ole MRL 23 luvussa tarkoitettu rakentamista koskeva säännös, eikä siitä näin ollen voi myöntää vähäistä poikkeusta. 5.2. Tapausesimerkit ja niiden arviointi5.2.1 Arkkitehti-pääsuunnittelijan vastuut lupa-asioissa; ns. kolmannelle osapuolelle tai aiheutuvat vahingot? |