Rakennussuojelu / Energia / Lämmöneristys / Viranomaisohjaus / Olennaiset esteettiset vaatimukset / Rakennustaide

11.2.3 Ulkovaipan lisäeristäminen - vaihtelevia viranomaiskäytäntöjä

Tapaus a: 

Kunnassa A rakennusvalvonta pitää uusien menetelmien ja tekniikoiden soveltamista kyseenalaisena tai ainakin haasteellisena vanhaan, eri aikakaudelta olevaan ja eri tekniikoilla toteutettuun rakennukseen.

 Säännöksiä vanhaan rakennukseen sovellettaessa joustetaan. Esimerkiksi eristysvaatimukset voivat aiheuttaa tulevaisuudessa ongelmia, koska rakenteiden toiminnassa saattaa tulla yllättäviä uusia ongelmia uudenlaisista materiaaleista johtuen.

Tapaus b: 

Jos kunnassa B vanhaa rakennusta korjataan, vanhaan sovelletaan uudisrakentamisen säännöksiä niissä tapauksissa, missä se on järkevää toteuttamisen kannalta. Rakentamismääräyskokoelma on ymmärretty pääasiassa ohjeina korjausrakentamisessa, säännöksinä ”silloin kun mahdollista”. Esimerkiksi lämmöneristyksen nostamista uudistasolle ei ole vaadittu.

Tapaus c: 

Monissa kunnissa kuitenkin edellytetään lisäeristämistä. 5–10 cm mineraalivillaa on yhä ihan tyypillinen merkintä puutalojen korjauspiirustuksissa. Rakenteiden on täytettävä tietyt lämmöneristysarvot, ja useimmiten uudisrakentamisen arvoja sovelletaan suoraan korjausrakentamiseen, mikäli asiasta ei kukaan huomauta. Tämä perusteeton vaatimus pilaa rakennusten julkisivuja.

Tapaus d: 

Korjausrakentamisen näkökulmasta suurin ongelma lienee se, että vanhoja rakennuksia korjattaessa pyritään liiaksi uudisrakentamisen normeihin. Tällöin halutaan lisätä mm. energiansäästöä; sen seurauksena ylenpalttinen eristäminen tuhoaa joko kohteen sisätilat tai ulkonäön tai molemmat.

Tapaus e: 

Museoviranomaiset ovat olleet joissakin korjaamishankkeissa ongelma, esim. lämpörappausta ei sallita vaan lisälämpöeriste vaaditaan sisäpuolelle, joka vaikeuttaa rakenteen fysikaalista toimintaa. Periaate, että jokin osa on niin pyhää, että siihen ei saa tehdä mitään, on liian tiukka. Terve harkinta puuttuu.

Arvio menettelyistä:

Vanhan rakennuksen korjaamisessa ei useimmiten ole mahdollista lisätä lämmöneristystä ulkopuolelle rakennusta pilaamatta – tällöin eriste on jätettävä lisäämättä. Aina ei myöskään sisäpuolinen lämmöneristäminen ole mahdollista, koska rakenteen fysikaalinen toiminta häiriintyy.

Korjauksen yhteydessä pitää tutkia energiatehokkuuden parantamista muilla, rakennukseen luontevammin sopivilla keinoilla.

Ongelmia ei pystytä selvittämään ilman pätevää ja asiaan hyvin paneutunutta suunnittelijaryhmää; työhön tarvitaan korjausrakentamisen hallitseva arkkitehti ja rakennusfysiikkaan perehtynyt rakennesuunnittelija. Rakennusvalvontaviranomaisella on säännöksiin kirjoitettuina keinot edellyttää hankkeeseen pätevät suunnittelijat.

MRL 118 §:n vaatimus siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella, on ehdoton. Museoviranomaisten kanta kannattaa kuulla, he pystyvät arvioimaan, turmeltuisiko rakennus.