Hae sivuilta

Hakusanoja:

KOPIOI HAKUKENTTÄÄN:

A2 (kirjoita etsimäsi lyhenne)
Ammattitaito
Asemakaava
Asemapiirros
Asukkaat
Asumisterveysohje
Asumisviihtyvyys
Asuntola
Asuntosuunnittelu
Avoportaat
Energia
Energialaskelma
Ennakkotapaus
Esteettömyys
Henkilöturvallisuus
Hirsitalo
Hissi
Hoitolaitos
Huonekorkeus
Hyvä hallinto
Ikkunamuutos
Ilmanvaihto
Kestävä kehitys
Kuntakohtaiset tulkintaerot
Kuoliaaksi korjaaminen
Kulttuuriperinnön vaaliminen
Kynnys
Käyttötarkoituksen muutos
Käyttöturvallisuus
Laajennus
Liiketila
Linjasaneeraus
Loma-asunto
Luvanvaraisuus
LVI-tekniikka
Lämmöneristys
Moderni arvorakennus
MRL 13 § soveltaminen
Museoviranomainen
Olennaiset esteettiset vaatimukset
Osastointi
Ovet
Paloluokat
Palokonsultti
Palosuojaus
Paloturvallisuus
Paloviranomainen
Parvekkeet
Peruskorjaus
Pesutilat
Poikkeamislupa
Poistuminen
Portaat ja kaiteet
Pysäköinti
Pätevyydet
Pääsuunnittelija
Rakennusfysiikka
Rakennushankkeeseen
ryhtyvä
Rakennuslupa
Rakennuslupaharkinta
Rakennuslupakynnys
Rakennuslupakäsittely
Rakennussuojelu
Rakennustaide
Rakennustapaohjeet
Rakennusvalvontaviranomainen
Rakenteiden
palonkestävyys
Savunpoisto
SFS-standardit
Sprinklaus
Suunnittelijan tehtävät
Suunnittelijapätevyys
Sähkösäännösten ongelmat
Sähkösuunnittelu
Sähkötarkastus
Sähkötekniikka
Tarkistuslistalomakkeet
Terveellisyys
Terveysviranomainen
Tonttirekisteri
Turvallisuus
Työmaa
Ullakkorakentaminen
Uloskäytävät
Uudisrakentaminen
Varatie
Viranomaisohjaus
Viranomaisresurssit
Viranomaisyhteistyö
Väestönsuoja
Vähäinen poikkeaminen
Välipohjat
Ääneneristys

Rakennussuojelu / MRL 13 §:n soveltaminen / Rakennuslupaharkinta / Viranomaisen ammattitaito / LVI-tekniikka / Ilmanvaihto / Peruskorjaus

10.1.12 Kokemuksia viranomaistulkintojen näkemyseroista - ministeriö vaatii?

Tapaus: 

Minusta ministeriö on kyllä onnistunut pelottelemaan meidät rakennustarkastajat linjallaan, että pitää noudattaa määräyksiä ja ohjeetkin tulee tulkita minimimääräyksiksi.

Aina peruskorjauksessa tulisi lähteä olevasta korjattavasta rakennuksesta, eikä määräyksistä. Vanha rakennus ei ole vanha jos se ei olisi hyvin rakennettu – tätä periaatetta kun ei muisteta, niin pilataan vanhaa (myös 50-luvun) kaikella uudella ”kikkailulla” joka ei kuitenkaan tuo toivottua tulosta. Mm. asenne voi olla väärä – kärjistäen: ei vanhassa talossa kuulukaan olla olo kuin nykyajan tekniikkataloissa – villasukkaa vaan jalkaan, jos vetää.

Kokemuksia viranomaistulkintojen poikkeamisesta kunnissa on. On vaan mahdotonta tehdä ohjeistusta, jolla aikaansaataisiin tasavertainen kohtelu kunnissa. Minusta on hyvä, että lainsäätäjät ovat jättäneet harkintaa kuntiin, harmi vaan, että sitä ei osata järkevästi käyttää. Eli luvanhakija uskoo yleensä rakennustarkastajaa, jos hän esim. toteaa, että nyt tähän vanhaan rakennukseen tulee rakentaa koneellinen ilmanvaihto lämmön talteenotolla silläkin uhalla, että se yksinkertaisesti pilaa koko rakennuksen.

Kuka kantaa vastuun jälkipolville näistä korvaamattomista tihutöistä? Rakennustarkastaja vaiko ministeriö?

Arvio menettelystä:

Kokemus- ja pätevyyskysymys: tarvittaisiin koulutusta, ohjausta ja mahdollisesti ohjekirja  mm. RakMK D2:n soveltamisesta korjausrakentamiseen ja suhteuttamisesta muihin oleellisiin – teknisiin ja esteettisiin – vaatimuksiin. Vai onko MRL:n rakennustarkastajan pätevyysvaatimus liian suppea?