MRL 13 §:n soveltaminen / Käyttötarkoituksen muutos / Rakennussuojelu / Kulttuuriperinnön vaaliminen / Rakennuslupaharkinta / Vähäinen poikkeaminen / LVI-tekniikka / Ilmanvaihto 10.1.16 Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon vaatimusTapaus a:Ilmanvaihdon koneellistaminen esim. peruskorjauskohteessa ei välttämättä toimi ilman mittavaa lisäkorjaustarvetta (ikkunat uusittava, lämmitysjärjestelmää muutettava, hormeja ja kanavia lisättävä, alakattoja laskettava, piuhaa ja putkea kuluu). Koneellinen tulo- ja poistoilma aiheuttaa korjauskohteissa valtavasti lisäkustannuksia ja rakennuspintojen tuhoutumista, sekä julkisivuun muutoksia. Vaihtoehtoisia, kevyempiä menetelmiä tulisi tutkia ja pystyä soveltamaan tapauskohtaisesti. Varsinkin kun tiedetään, että koneellinen poisto ja tuloilma ei mittavista panostuksista huolimatta takaa tavoitetta: hyvää sisäilmaa. Lisäksi määräyksiin tulisi sisältyä vaatimus laitteistojen, putkistojen ja suodattamien vaihdosta/huollosta. Onko vanhoista rakennuksista poistettava painovoimainen ilmanvaihto; eikö riittäisi että tutkitaan onko hormit kunnossa. Tapaus b:Rakennustarkastajilta kysyttiin, meneekö MRL 13 § periaate läpi alemmantasoisia ohjeita ja normeja sovellettaessa? MENEE MULLA, mutta surullista kyllä, on kuntia, joissa suorastaan pilataan rakennuksia, kun ei osata tulkita määräyksiä tältä pohjalta. Tämä on minun näkemykseni vanhan kulttuuriperinnön arvostajana. Ja esteettömyys ja palomääräykset. Pitäisi myöhemmin tutkia, mitä näillä vaatimuksilla on oikeasti saavutettu ja millä muulla tavoin asia olisi voitu ratkaista. Tapaus c:Ilmanvaihdon järjestämisen periaatteet ovat epäselvät, kun kunnostetaan vain osa rakennuksesta. Mikäli tämä kunnostettava osa-alue on samaa palo-osastoa kuin ympäröivät tilat, asia on ongelmallinen. Ilmanvaihtoa ei saisi periaatteessa sekoittaa, mutta käytännössä asia kyllä saadaan toimimaan. Arvio menettelyistä:Olisi vähintään erotettava toisistaan käyttötarkoituksen muutokset ja muu korjaus. Molemmissa tapauksissa tulee voida sallia eri ikäiset vanhat rakennukset huomioon ottavia menetelmiä rakennuksen ehdoin. Peruskorjaaminen tulee aina voida tehdä ilman, että uuden rakennuksen rakentamista koskevia määräyksiä orjallisesti noudatetaan. Tavaksi on tullut käytäntö soveltaa käyttötarkoituksen muutoksiin uuden rakennuksen rakentamista koskevia määräyksiä automaattisesti. Menettely on syytä kyseenalaistaa, koska vaatimus ei perustu maankäyttö- ja rakennuslakiin. MRL 125 § edellyttää kylläkin, että siinä mainituille korjaus- ja muutostöille hankitaan rakennuslupa. MRL 13 §:n mukaan rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista. Rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaisesti määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. Samanaikaisesti on MRL 118 §:n mukaan huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia (myös sisätiloja) tai kaupunkikuvaa turmella. Ilmanvaihtoa koskevien säännösten soveltaminen on vähitellen teknistynyt ja eriytynyt rakennuksen kokonaisuuden tarkastelusta. Säännösten soveltamisharkinnan tulisi olla aina tapauskohtainen ja kokonaisvaltainen. Muistettava on säännöshierarkia: RakMK D2:n määräykset ja ohjeet eivät kumoa maankäyttö- ja rakennuslakia. Peruskorjausten määrä lisääntyy lähivuosina. Niiden yhteydessä tehdään myös yhä enemmän korjauksia olevien rakennusten ilmanvaihtoon. Ilmanvaihdon säännösten soveltamisessa korjausrakentamiseen olisi löydettävä paremmin vanhan rakennuksen huomioon ottavia menetelmiä, joista olisi syytä tehdä esimerkiksi erillinen opaskirja.
|