Esteettömyys /  Käyttötarkoituksen muutos / Rakennussuojelu / RakMK G1 / Vähäinen poikkeaminen / Rakennuslupaharkinta / MRL 13 §:n soveltaminen / Kulttuuriperinnön vaaliminen

8.2.7 Kulttuuriperinnön arvostus ei aina ole itsestään selvää

Tapaus a: 

Museon ja esteettömyyden vaatimukset ovat usein ristiriitaisia. Ongelmat ovat kuitenkin aika pieniä, koska vanhan rakennuksen yhteydessä voi antaa vähäisiä poikkeuksia.

Tapaus b: 

Esteettömyysvaatimukset nousevat esiin sielläkin missä oikeasti ei ole taitoa ja osaamista ratkaista niitä rakennusperinnön kannalta suositeltavalla tavalla.

Tapaus c: 

Esteettömyysvaatimukset korjausrakentamisessa ovat kohtuuttoman hankalia, niitä tulkitaan usein vailla tapauskohtaista harkintaa. Pakottaako G1 tekemään hyvän rakentamistavan vastaisesti ja kohtuuttomasti vanhaa rakennusta rikkoen – sallitaanko esteettömyysvaatimuksista tinkiminen
ja jos sallitaan kenen luvalla ja mihin ja miten poikkeaminen kirjataan?

Arvio ongelmista: 

Esteettömyys on tärkeä vaatimus, mutta ei ainoa. Sen järjestäminen olevaan rakennukseen ei saa aiheuttaa rakennuksen sisä- tai ulkotilojen turmeltumista. Korjausrakentamisessa ja varsinkin suojelluissa rakennuksissa ratkaisut vaativat suunnittelijalta erityistä ammattitaitoa ja paneutumista. RakMK G1 koskee uuden rakennuksen rakentamista.

Korjaus- ja muutostöiden osalta kysymys ei kaikissa tapauksissa ole määräyksistä poikkeamisesta, koska Suomen rakentamismääräyskokoelman määräykset koskevat uuden rakennuksen rakentamista ja vain erikseen määritellyissä tapauksissa vanhan rakennuksen korjaamista
[MRL 13 §].

Suunnittelijan on esitettävä ratkaisut lupahakemuksessa selkeästi esimerkiksi luetteloin, mitoin ja tekstein silloin, kun hän erityisesti haluaa varmistautua siitä, että ne vahvistuvat.

Tarvittaessa rakennusvalvonnan tulisi myös käyttää lain suomaa mahdollisuutta vähäiseen poikkeukseen. Ks. myös luku 5