Vastauksia uusiin tapauksiin 

1. Allashanojen juoksuputket

2. Omakotitalon kuistin uusiminen

3. Linjasaneerauksen yhteydessä asennetut kuivauspatterit

4. Ristiriitaiset viranomaismääräykset

5. Olennainen käyttötarkoituksen muutos

6. Autotallin käyttö tavaroiden säilyttämiseen

7. Ryhmäperhepäivähoito

8. Toimisto vai asunto

9. Ulko-oven edessä ulkona oleva tasanne

10. Hirsitalon siirtäminen ja uudelleen rakentaminen

11. Vesikaton korjaustyö ja energiamääräykset

12. Liikekiinteistö, käyttötarkoituksen olennainen muutos

13. Kitin käyttäminen historiallisesti arvokkaan hirsitalon ikkunoiden kunnostuksessa

14. Lupa väliaikaiselle puutavarasuojalle


 Vastaukset kysymyksiin on laatinut Lauri Jääskeläinen.

1. Allashanojen juoksuputket

Kysymys:

Kysymyksessä tiedustellaan, ovatko markkinoilla olevat kaksialtaiset tiskipöydät määräysten vastaisia, koskei niissä useinkaan ole reunuksia, jotka estäisivät veden valumisen tai roiskumisen. Ongelma korostuu esimerkiksi linjasaneerauksissa, kun käytetään hanoja, joissa ei ole juoksuputken rajoitinta.  

Vastaus: 

Voimassaoleva ympäristöministeriön asetus kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistoista on annettu vuonna 2007 (RakMK D1). Se sisältää sekä määräyksiä että ohjeita. 

Kohdan 1.1.1 mukaan D1:n määräykset ja ohjeet koskevat uuden kiinteistön vesi- ja viemärilaitteistoja. Maankäyttö- ja rakennuslain 13.3 §:n mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyössä määräyksiä sovelletaan, jollei määräyksissä nimenomaan määrätä toisin, vain siltä osin kuin toimenpiteen laatu ja laajuus sekä rakennuksen tai sen osan mahdollisesti muutettava käyttötapa edellyttävät. Lailla 958/2012 on MRL 13 §:n 3 momentti kumottu 1.1.2013 lukien. Samalla on kuitenkin säädetty, että 1.1.2013 voimassa olleita Suomen rakentamismääräyskokoelmassa julkaistuja määräyksiä voidaan soveltaa kunnes uudet säännökset on annettu, noudattaen voimassa ollutta 13 §:n 3 momentin säännöstä. 

Näin ollen, koska uutta D1:tä ei ole vielä annettu, noudatetaan korjaus- ja muutostöissä kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistojen osalta MRL 13 §:n 3 momentin joustavaa säännöstä. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n mukaan korjaus- ja muutostyössä ei muutosten johdosta saa rakennuksen käyttäjien turvallisuus vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä. 

Reunuksettomia kaksialtaisia tiskipöytiä ei lähtökohtaisesti voida pitää D1:n määräyksen 2.3.11 vastaisina. Kysymys on aina kokonaisuudesta, joka muodostuu altaasta ja siihen liittyvistä hanoista. Kohdan 2.3.11.1 ohje, jonka mukaan allashanojen juoksuputkien liike rajoitetaan siten, että vesi valuu altaaseen, ei ole ainoa hyväksyttävä ratkaisu. Muutkin ratkaisut, jotka täyttävät määräyksen 2.3.11 sisällön, ovat mahdollisia. Ko. määräys edellyttää vesikalusteelta helppokäyttöisyyttä ja veden ottamista ilman haitallista roiskumista ja muuta haittaa.

On myös otettava huomioon, että edellä kerrotun mukaisesti määräykset ja ohjeet koskevat uusia kiinteistöjä. Linjasaneerauksissa riittää, kun terveydellisiä oloja ei heikennetä. 

Veden ottaminen tarkoittaa, että veden tulo tapahtuu hallitusti. Vesikalusteita ei määräysten kautta voida vaatia toteutettavaksi siten, että myös hallitsemattomissa olosuhteissa pystytään välttymään roiskumiselta ja haitattomuudelta. 

Kokonaan toinen kysymys on, voidaanko reunuksettomia tiskipöytiä, yhdistettynä ilman juoksuputken rajoitinta oleviin hanoihin, pitää kaikissa olosuhteissa hyvän rakennustavan mukaisena ratkaisuna. Arvio siitä ei kuulu ensisijaisesti rakennusvalvonnalle, vaan viime kädessä hankkeeseen ryhtyvälle ja hänen käyttämilleen asiantuntijoilla (pääsuunnittelija, vastaava työnjohtaja).

2. Omakotitalon kuistin uusiminen

Kysymys:

Tarvitseeko 1920-luvulla rakennetun omakotitalon kuistin uusiminen rakennuslupaa, jos koko, ulkonäkö ja käyttötarkoitus jäävät samoiksi?

Vastaus:

Kysymyksessä saattaisi olla lähinnä maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 3 momentin tarkoittama tilanne. Säännöksen mukaan rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Huomata pitää myös maankäyttö- ja rakennuslain uusi säännös lain 126 §:ssä (958/2012). Pykälän uuden 3 momentin mukaan toimenpidelupa tarvitaan myös rakennusosan vaihtamiseen silloin, kun sillä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen.

Jos kuitenkin kuistin uusiminen ei muuta sen ulkonäköä, niin lähtökohtaisesti rakennusvalvonnan lupaa ei tarvita. Kuistin uusiminen tuskin myöskään vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen. Jos tällaisia vaikutuksia todistettavasti aiheutuu, ja jos rakennus ei ole ympäristöministeriön asetuksen 4/13 tarkoittamalla tavalla suojeltu, niin silloin toimenpideluvan tarve saattaisi tulla kysymykseen.

Tärkeää on huolehtia rakennuksen ominaispiirteiden säilymisestä (MRL 117 ja 118 §). Uusittavan kuistin tulee yksityiskohdiltansakin vastata uusittavaa vanhaa. Tämän varmistamiseksi on kuistista syytä ottaa riittävä määrä valokuvia, ennen kuin uusimistyöhön ryhdytään.

3. Linjasaneerauksen yhteydessä asennetut kuivauspatterit

Kysymyksessä tiedustellaan, onko taloyhtiö toiminut asunto-osakeyhtiölain vastaisesti, kun linjasaneerauksen toteutusvaiheessa ei tarjottu mahdollisuutta levypatteriin. Aikaisemmin kylpyhuoneiden WC-istuinten lähellä olivat levypatterit olleet. Ennen yhtiökokousta oli suunnittelija ilmoitt anut, että levypatterin saa halutessaan. Sähköistä lattialämmitystä tarjottiin lisähintaan, mutta asukas olisi joutunut maksamaan käyttökulut. Kylpyhuoneisiin asennettiin levypattereiden tilalle seinälle käyttöveteen kytketyt kuivauspatterit. Kysyjän mukaan kylpyhuoneen lämpötila talvella on lattialla + 18 ja katon rajassa + 28 astetta. WC-istuimen viemäriputken lämpötila on alapohjan alapuolella ajoittain pakkasen puolella.

Vastaus:

Asuntoyhtiön sisäiset erimielisyydet ja päätöksenteko niistä ei ole rakennusvalvontaviranomaiselle kuuluva kysymys. Yhtiökokouksesta säädetään asunto-osakeyhtiölain 6. luvussa. Lain 6. luvun 31 §:n säännös koskee kaikkien osakkeenomistajien rahoittamaa uudistusta. Hallituksen esityksen (HE 24/2009 vp, s. 133) mukaan yksittäinen osakas voi kieltäytyä märkätilojen pinnoitteen vaihtamisesta toisenlaiseksi talon putkiston peruskorjauksen yhteydessä. Edellytyksenä on, ettei siitä aiheudu haittaa yhtiölle tai muille osakkaille. Sen sijaan, jos yhtiö vastaa lämmitysjärjestelmän kunnossapidosta, kuten yleensä vastaa, ei osakas voi kieltäytyä lämpöpattereiden vaihtamisesta putkiston korjauksen yhteydessä.

Rakennusten energiatehokkuudesta annetut määräykset Suomen rakentamismääräyskokoelmassa (sekä ympäristöministeriön asetus 22.12.2008 että sen korvannut uusi asetus 30.3.2011, RakMK osa D3 2010 ja 2012) koskevat uusia rakennuksia. Määräyksiä sovelletaan korjaus- ja muutostyössä joustavasti siten kuin maankäyttö- ja rakennuslain 13 §:ssä säädetään. Muutosten johdosta ei rakennuksen käyttäjien turvallisuus saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä (MRL 117.4 §). Jo kumottu RakMK D3 (2010) toteaa määräyksessään 2.5.1, että ”lämmitysjärjestelmä on suunniteltava sellaiseksi, että rakennuksessa voidaan saavuttaa käyttötarkoituksen edellyttämät lämpöolot energiatehokkaasti”. Rakennuksen lämmöneristyksestä on annettu määräyksiä ympäristöministeriön asetuksessa 22.12.2008 (RakMK C3). Myös C3 on koskenut lähtökohtaisesti uusia rakennuksia. Vuonna 2012 voimaan tullut nykyinen D3 on kumonnut C3:n.

Asunto-osakeyhtiölain 5 luvun 9 §:n 3. kohdan mukaan yhtiön on huolehdittava siitä, että yhtiön rakennuksen uudistus tai muu muutostyö suoritetaan hyvän rakennustavan mukaisesti. Hyvä rakennustapa on joustava ilmaisu, jolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että käytetään ammattitaitoista suunnittelua ja toteutusta.

Kysymys, onko taloyhtiö tapauksessa toiminut asunto-osakeyhtiölain vastaisesti, ei ensisijaisesti ratkea rakentamismääräysten kautta. Varsinkin, kun määräyksiä sovelletaan korjaushankkeessa joustavasti. Kysymyksen perusteella vaikuttaa siltä, ettei osakkaiden yhdenvertaisuutta ole loukattu. Osakkaan tulee ensisijaisesti kääntyä yhtiön hallituksen puoleen ja esittää hallitukselle tyytymättömyytensä kylpyhuoneen lämpötiloista.

4. Ristiriitaiset viranomaismääräykset

Kysymys:

Nimimerkki "hihasta revitty" kirjoittaa:
"Toimin viranomaisena eräässä kaupungissa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Törmäsin tapaukseen, jossa pelastusviranomainen oli uuden hissin rakentamisen yhteydessä vaatinut, jo olemassa olevaan porrashuoneeseen, että porrashuoneeseen tulee asentaa kuivanousuputki jokaiseen kerrostasoon ulottuvaksi, savunpoistoluukku asennettava ja asuntokohtaiset ovat tulee varustaa ovipumpuilla. Myös ylin kerrostaso tuli varustaa sähköverkkoon kytketyllä palovaroittimella. Perustuuko vaatimukset mihinkään vai onko normaalia kun uudisrakennetaan hissi jo olemassa olevaan kerrostaloon?"

 Vastaus:

Esimerkiksi RakMK:n osan E1 ohjeen mukaan ovipumppua ei  asuinhuoneiston oveen tarvita, ja käytössä liian hankalina ne piankin tehtäisiin toimimattomiksi irrottamalla vetotanko.

Todettakoon, että naapurikuntien rakennusvalvontaviranomaisten yhteistyö ja käytäntöjen yhtenäistäminen on tuottamassa ja jo tuottanut hyviä tuloksia esimerkiksi pääkaupunkiseudulla; ks. http://www.pksrava.fi.

Liitettäköön tähän  teksti kohdasta 6.2.4 Ristiriitaiset viranomaisnäkemykset – Arvio menettelystä:

Monasti rakennustarkastaja puoltaa luvan myöntämistä, jos olennaiset tekniset vaatimukset täyttyvät. Olennaisten esteettisten vaatimusten täyttyminen on vaikeampi asia, se jää helpommin vähemmälle huomiolle, koska rakennusvalvonnan resurssit ovat rajalliset.

 Myös terveys- tai pelastusviranomaisten tiukat soveltamisvaatimukset saattavat aiheuttaa ristiriitaa kaupunkikuvaan tai rakennushistoriaan perehtyneiden asiantuntijaviranomaisten käsitysten kanssa. Ristiriidat tuottavat ongelmia paitsi rakennushankkeeseen ryhtyvälle myös rakennusvalvonnalle.

Rakennusluvan myöntämisen edellytykset harkitsee kunnan rakennusvalvontaviranomainen, jonka tehtävänä on eri näkökohtien sovittaminen kokonaisuudeksi niin, että kaikki säännösten edellyttämät vaatimukset tulevat otetuksi tasapainoisesti huomioon. Tarvittaessa rakennusvalvontaviranomainen voi lupaharkinnassaan käyttää apuna muiden viranomaisten lausuntoja.

Rakennusvalvontaviranomaisen keino taata hyvä lopputulos on pätevien suunnittelijoiden edellyttäminen hankkeessa esiintyviin kaikkiin tehtäviin. Lisäksi rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä pääsuunnittelija, jolla on riittävät edellytykset huolehtia hankkeen kokonaisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että rakennushankkeeseen ryhtyvä antaa suunnitteluryhmälleen riittävät resurssit.

5. Olennainen käyttötarkoituksen muutos

Kysymys:

Y-tontilla vanha kirjastorakennus, joka otetaan kokoustiloiksi ja kansalaisopiston käyttöön. Ei tarkoitus tehdä rakenteellisia muutoksia. Onko kysymys olennaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta? Kuinka prosessin tulee edetä? 

Vastaus:

MRL 125 §:n 5 momentti antaa kaksi kriteeriä sen arvioimiseen, onko kysymyksessä olennainen käyttötarkoituksen muutos vai ei. Toinen kriteeri on maankäytöllinen ja toinen rakennuksen ominaisuuksiin kytkeytyvä. Maankäytön osalta asia arvioituu kaavoituksellisten ja maankäytöllisten vaikutusten kautta. Tarkoittaa, että jos uusi käyttötarkoitus ei ole voimassa olevan kaavan mukainen, niin olennaisuuden kriteeri ylittyy. Ympäristöministeriön asemakaavamerkintöjä ja –määräyksiä koskevan oppaan (Opas 12, 2003) mukaan ”kunnan ylläpitämät palvelut kuten peruskoulu, sosiaali- tai terveydenhuollon toimipaikka, kirjasto, museo ja kunnan hallintotoimi kuuluvat luonnollisesti yleisten rakennusten korttelialueelle (Y)”. Y-maankäyttöluokkaan kuuluvia toimintoja voidaan oppaan mukaan toteuttaa myös yksityisesti esimerkiksi seurakunnan, järjestön tai yksityisen toimesta, kun toiminnan luonne on julkinen (siv. 37). 

Kansalaisopisto rinnastuu luonteeltaan toiminnaksi, joka soveltuu Y-tontille. Myös kokoustilat, varsinkin jos ne ovat julkisluonteisia niin että niitä voivat kuntalaiset ja järjestöt vuokrata tai muutoin käyttää, rinnastuvat Y-luonteisiin palveluihin. 

Rakennukselta vaadittavien ominaisuuksien kautta määrittyvä kriteeri arvioituu sitä kautta, edellyttääkö uusi käyttötarkoitus entiseen käyttötarkoitukseen verrattuna määräysten kannalta muutoksia, joita ilman rakennusta ei voida uuteen käyttöön hyväksyä. Hallituksen esityksessä kysymystä luonnehditaan niin, että rakennuksen käytön riskillisyys lisääntyy. Esimerkkinä on usein mainittu liiketilan muuttaminen ravintolakäyttöön. Kirjaston muutos opetus- ja kokoustiloiksi ei lähtökohtaisesti laukaise lisävaateita esimerkiksi rakennuksen turvallisuuden kannalta. Rakentamismääräyskokoelman osassa E1 ”Rakennuksen paloturvallisuus” (2011) kokoontumis- ja liiketilalla ymmärretään tiloja, jotka yleensä ovat päivä- tai iltakäytössä ja joissa on merkittävästi yleisöä tai asiakkaita. Esimerkkeinä kokoontumistiloista mainitaan ravintolat, myymälät, koulut, päiväkodit, urheiluhallit, näyttelyhallit, teatterit, kirkot, kirjastot ja päivähoitolaitokset. Kirjaston muutos opetus- ja kokoustiloiksi ei normaalisti lisää rakennuksen käytön riskillisyyttä eikä näin ollen muodosta olennaista käyttötarkoituksen muutosta.

Lopputulos on, ettei kysymyksen tarkoittamassa tilanteessa ole kysymys olennaisesta käyttötarkoituksen muutoksesta.

6. Autotallin käyttö tavaroiden säilyttämiseen

Kysymys:

Tuleeko hakea käyttötavan muutosta, jos autotallia käytetään myös jonkin verran tavaroiden säilyttämiseen. 

Vastaus:

Olennaisen käyttötarkoituksen muutoksen luvanvaraisuudesta säädetään MRL 125 §:n 5 momentissa. Olennaisuuden kriteereinä ovat muutoksen maankäytölliset vaikutukset ja vaikutukset rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. 

Kysymyksestä ei selviä, kuinka suuresta autotallista on kysymys. Jos autotalli otettaisiin kokonaan varasto- tai työtilakäyttöön, saattaisi lupakynnys ylittyä, varsinkin jos kysymys olisi kaupallisesta toiminnasta. Luvantarpeen arviointi riippuu aluetta koskevasta kaavasta. Jos mitään kaavaa ei ole, saattaa kunnan rakennusjärjestys sisältää asian arviointiin vaikuttavia säännöksiä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa vuodelta 1995 (KHO 11.7.1995 taltio 2876) ei omakotirakennusten korttelialueella sijaitsevan rakennuksen kellarikerroksessa harjoitettavan ammattimaisen sälekaihtimien ja rullaverhojen valmistus- ja myyntitoiminnan katsottu edellyttävän rakennusvalvonnan lupaa. Sen sijaan vuosikirjaratkaisussa KHO 1988 A 78 kiellettiin omakotitalon autotallin käyttö ansiotoimintaan autojen korjaamotilana. Tilan suuruus oli 21 neliömetriä. 

Autosuojien paloturvallisuudesta on annettu ympäristöministeriön asetus vuonna 2005. Tämä asetus on osa E4 Suomen rakentamismääräyskokoelmaa ja sisältää ohjeita, ei määräyksiä. Ohjeen opastavien tietojen mukaan yli 200 neliömetrin autosuoja varustetaan tavallisella alkusammutuskalustolla. Pelastuslain 9 §:n mukaan helposti syttyvää materiaalia tai muuta tavaraa ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla tai sen välittömässä läheisyydessä niin, että siitä aiheutuu tulipalon syttymisen tai leviämisen vaaraa tai että tulipalon sammuttaminen vaikeutuu. Rakennusten paloturvallisuudesta annettu ympäristöministeriön asetus 2011, joka on osa E1 Suomen rakentamismääräyskokoelmaa, ryhmittelee palokuorman osalta pienimpään alle 600 MK/m² luokkaan autosuojat. Irtaimistovarastoja sisältävät asuinrakennusten kellariosastot sekä moottoriajoneuvojen korjaus- ja huoltotilat kuuluvat keskimmäiseen palokuormaryhmään, enintään 1 200 MJ/m². 

Normaalikokoisen autotallin käyttö pienimuotoiseen tavaroiden säilyttämiseen ei lähtökohtaisesti laukaise käyttötarkoituksen muutoksen olennaisuutta. Syytä on kuitenkin huolehtia siitä, ettei varastointi lisää autotallin palokuormaa hallitsemattomasti. Tarvittaessa voi neuvoja tiedustella alueen pelastuslaitokselta. Jos kysymyksessä on taloyhtiö, on hyvä olla yhteydessä myös taloyhtiön isännöitsijään.  

7. Ryhmäperhepäivähoito

Kysymys:

Liikehuoneiston muutos ryhmäperhepäivähoitokäyttöön. Rakennetaan tarvittava ilmanvaihto, 2 wc-tilaa, 2 uloskäyntiä, esteetön kulku hoitotilaan, vesipisteellinen siivouskomero jne. Henkilökunnan vaatteiden vaihto voidaan suorittaa henkilökunnan wc-tilassa ja vaatteille on pukukaappi. Kysymys henkilökunnan sosiaalitilojen riittävyydestä ja inva-wc:stä. Kaksi hoitajaa ja enintään 8 hoidettavaa lasta.

Vastaus:

Käyttötarkoituksia muutettaessa noudatetaan rakennusluvan edellytyksistä säädettyä soveltuvin osin (MRL 135.2 §). Muutosten johdosta rakennuksen käyttäjien turvallisuus ei saa vaarantua eivätkä heidän terveydelliset olonsa heikentyä (MRL 117.4 §). Laki ei toisin sanoen edellytä, että käyttötarkoitusta muutettaessa sovelletaan täysimääräisesti ja yksiselitteisesti uudisrakennuksia varten annettuja rakentamismääräyksiä. 

Jos kysymyksessä olisi uudisrakennus, tulisi päivähoitoon alun perin varattu tila lähtökohtaisesti varustaa myös liikkumis- ja toimimisesteiselle soveltuvalla hygieniatilalla (RakMK F1 3.2). 

Mitään valtakunnallista ohjeistusta ryhmäperhepäiväkotien tilavaatimuksista ei ole. RT-kortti 96-11003 (2010) käsittelee päiväkotien suunnittelua. Käytännössä osa ryhmäperhepäiväkodeista sijoittuu jo olemassa oleviin sekalaisiin tiloihin, kuten asuinrakennuksiin. Johtuu myös siitä, että usein perhepäiväkodissa hoidetaan samanaikaisesti myös omia päiväkoti-ikäisiä lapsia. Yksityisestä päiväkodista tulee tehdä 30 vuorokautta ennen toiminnan aloittamista terveydensuojelulain 13 §:n mukainen ilmoitus. Ryhmäperhepäiväkodin toimintaa valvoo ao. kunnan toimielin ja sen alainen viranhaltija. 

Kun perhepäiväkoti sijoittuu asuintiloihin, ei yleensä ole edellytetty rakennusvalvonnalta käyttötarkoituksen muutoslupaa. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksen (KKO 1992:9) mukaan asuinhuoneistoa, jota käytettiin enintään kahdeksan lapsen perhepäivähoitoon, ei katsottu käytetyn oleellisesti yhtiöjärjestyksestä poikkeavaan tarkoitukseen (eli muuhun kuin asumiseen). Tällaisessa tilanteessa tilojen soveltuvuuden perhepäivähoitoon arvioi terveys- ja pelastus- sekä päivähoitoviranomainen. 

Ryhmäperhepäiväkodin tilojen mitoitus ja soveltuvuus tulee näin ollen arvioitavaksi myös muiden kuin rakennusvalvonnan toimesta. Välttämättä rakennusvalvontaa ei arvioinnissa tarvita lainkaan silloin kun kysymyksessä ei ole olennainen käyttötarkoitusmuutos eikä tiloissa suoriteta mitään lupaa edellyttäviä korjaustöitä. 

Vaikka rakennusvalvonnan lupa tarvittaisiinkin, on siinä mahdollisuus käyttää harkintaa. Uudiskohteilta edellytettävää vaatimustasoa ei lainsäädäntö edellytä.

8. Toimisto vai asunto

Kysymys:

42 m²:n suuruinen huoneisto peruskorjattu käsittämään tupa-keittiönurkkaus, ph-s, vh. Ilmanvaihto, akustiikka, ääneneristys mitoitettu toimistotasoiseksi, mutta täyttää myös asunnon vaatimukset. Tila vuokrattu toimistoksi ja huoneistossa ei asuta. Kiinteistö kuuluu toimisto- ja liikerakennusten korttelialueeseen. 

Vastaus:

Tapauksessa on vallinnut erimielisyyttä siitä, käytetäänkö tilaa asumiseen vai ei. Käyttökiellostakin on puhuttu. 

Toimistotilan ja asunnon ominaisuuksien väliset erot ovat häilyvät. Asuntojen suunnittelua koskee Suomen rakentamismääräyskokoelman osa G1 (2005). Maankäyttö- ja rakennusasetuksen (MRA) 51 § sisältää yleissäännöksen asumiseen tarkoitetuista tiloista. Työtiloista säädetään puolestaan MRA 52 §:n säännöksessä. MRA 52 §:n 1 momentin mukaan työtilojen suunnittelussa noudatetaan soveltuvin osin asuntosuunnittelulle asetettuja asuinhuonetta koskevia vaatimuksia. Saman pykälän 3 momentin mukaan työtiloista ja niiden suunnittelusta säädetään lisäksi työturvallisuuslaissa. 

Mikään säännös ei varsinaisesti kiellä varustamasta toimistotilaa keittiönurkkauksella. Toimistotila ei saa kuitenkaan muodostua täysin asunnon kaltaiseksi. Oikeuskäytännöstä löytyy lukuisia tapauksia, joissa on otettu kantaa, milloin saunarakennus muuttuu tosiasiallisesti lomarakennukseksi. Esimerkiksi vuosikirjaratkaisussa KHO 2004:3 käsitti kerrosalaltaan 29,5 m²:n suuruinen rantavyöhykkeelle sijoittuva rakennus saunan, pesuhuoneen, noin 17,5 m²:n suuruisen tuvan ja kuistin. Tuvassa oli takka ja keittonurkkaus. Rakennusta ei sen pienehköstä koosta huolimatta voitu pitää talousrakennuksena. Rakennusluvan myöntäminen edellytti poikkeamislupaa. 

Nyt esillä olevassa tapauksessa tila on jo remontoitu, kaikesta päätellen ilman rakennusvalvonnan lupaa. Kysymyksestä ei selviä, ovatko korjaukset olleet sen luonteisia, että ne olisivat vaatineet rakennuslupaa MRL 125 §:n 3 momentin perusteella (… korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin). MRL 125 §:n 5 momentissa säädetään käyttötarkoituksen olennaiseen muuttamiseen tarvittavasta rakennusluvasta. Toimistotilan muutos asunnoksi on lähtökohtaisesti olennainen käyttötarkoituksen muutos. 

Koska remontti on jo tehty, ja kun luvan tarpeesta on vallinnut eriäviä näkemyksiä, on kysymyksessä sen arviointi, onko asiassa toimittu rakentamisesta annettujen säännösten vastaisesti. Asiasta säädetään MRL 182 §:ssä. Toimistotilan pelkkä korjaus ja varustaminen tupa-keittiönurkkauksella ei nähdäkseni vielä merkitse sitä, että asiaan olisi syytä puuttua käyttötarkoitusmielessä. Sen sijaan remontti mahdollisesti olisi edellyttänyt MRL 125.3 §:n mukaisen luvan. Jos tilan käyttöön on syytä puuttua, tulee viranomaisella olla näyttöä siitä, että tilaa tosiasiallisesti käytetään asumiseen. Viranomaisen tarkastusoikeudesta säädetään MRL 182 §:ssä. Rakennusvalvontaviranomaisella tulee säännöksen mukaan olla perusteltu syy epäillä, että rakentamista koskevia säännöksiä on rikottu, jotta oikeus päästä huonetiloihin syntyisi. Tarkastuksen toimittamisesta on ilmoitettava vähintään yhtä vuorokautta aikaisemmin tilan omistajalle ja haltijalle.

9. Ulko-oven edessä ulkona oleva tasanne

Kysymys:

Yksikerroksisen paritalon asunnosta on kolme ovea ulos. Sivuoven edessä on pudotusta maahan n. 30 cm. Sivuoven eteen on tehty pihakivistä tasanne (n. 120 cm x 120 cm). Tasanteen päälle on sijoitettu taloyhtiön irtoporras. Vuoden käytön jälkeen tasanteen päällä olevan portaan käyttö tuntuu huteralta. Onko ratkaisu määräysten mukainen? 

Vastaus:

Kulkuyhteyksistä ja portaista on säädöksiä muun muassa ympäristöministeriön asetuksissa ”Rakennuksen käyttöturvallisuus” (2001) ja ”Asuntosuunnittelu” (2005). Molemmat kuuluvat osina Suomen rakentamismääräyskokoelmaan (F2 ja G1). 

Osan G1 ”Asuntosuunnittelu” määräyksen 4.2.2 mukaan asuinhuoneistoihin johtavan portaan tulee olla helppokulkuinen ja varustettu tarpeellisilla kaiteilla ja käsijohteilla. Määräys koskee myös tontin tai rakennuspaikan välttämättömiä kulkuväyliä. Osan F2 ”Rakennuksen käyttöturvallisuus” määräyksen 2.3.1 mukaan rakennuksen ja sen ulkotilojen tasanne on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei sen reunalla ole tasoerosta johtuvaa harhaanastumisen tai kompastumisen vaaraa. Saman osan määräys 2.4.1 edellyttää kaidetta, kun putoamiskorkeus ylittää 500 mm. 

Koska kysymyksessä on sivuovi, ei siltä vaadita esimerkiksi soveltuvuutta liikkumisesteiselle (G1 määräys 4.2.1). Asian harkintaan vaikuttaa myös maaston muodot ja korkeuserot. 

Valtakunnallisista rakentamismääräyksistä ei löydy yksityiskohtaista, tarkkoihin mittalukuihin sidottua määräystä kysymyksen tarkoittaman sivuoven ulkotasanteen suunnitteluun. Yleiset säännöt, edellä mainittujen määräysten lisäksi, lähtevät kuitenkin siitä, että portaan tulee olla sitä käytettäessä turvallinen. Myös maankäyttö- ja rakennuslain 117 d § säätää, ettei rakennuksesta eikä sen ulkotiloista ja kulkuväylistä saa aiheutua sellaista tapaturman, onnettomuuden tai vahingon uhkaa, jota ei voida pitää hyväksyttävänä. 

10. Hirsitalon siirtäminen ja uudelleen rakentaminen

Kysymys:

Vanha pohjalainen hirsitalo siirretään uuteen rakennuspaikkaan ja rakennetaan uudelleen. Alapohjarakenteet uusitaan, ulkoseinät lisäeristetään ja väli/yläpohjarakenteet uusitaan. Alapohja- ja yläpohjarakenteiden eristykset tehdään vastaamaan nykyisiä määräyksiä. Ulkoseinien osalta u-arvo jää pääsääntöisesti alle nykyisten määräysten. Kun ei olla halukkaita asentamaan koneellista ilmanvaihtoa lämmöntalteenotolla, ei rakennuksen laskennallinen energiatalous täytä nykymääräyksiä. Soveltuuko MRL 175 §? 

Vastaus:

Rakennuksen siirtäminen uuteen rakennuspaikkaan ja sen uudelleen rakentaminen on maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 2 momentin mukaan rakennuksen rakentamiseen verrattavaa ja sitä kautta rakennuslupaa edellyttävää. Lainvalmisteluasiakirjoissa puhutaan tässä yhteydessä siitä, että rakennuksen käyttöikää lisätään uutta rakennusta vastaavasti (HE 101/1998 vp). 

Lähtökohtana rakennuksen rakentamiseen verrattavissa hankkeissa on, että niihin sovelletaan uudisrakentamista koskevia säännöksiä. Rakennusten energiatehokkuudesta on annettu ympäristöministeriön asetus 2/11 ja se on tullut voimaan 1.7.2012. 

Ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettujen hirsitalojen osalta sisältää ympäristöministeriön asetus 2/11 muita korkeamman E-luvun. Perusteena on perinteisen hirsirakentamisen turvaaminen ja hirsirakentamisen vähän ympäristöä kuormittavat elinkaarivaikutukset. 

Kysymyksen tarkoittama tilanne kuvastaa hyvin juuri sitä, kuinka hirsirakentaminen on elinkaarivaikutuksiltaan edullista. Rakennus voidaan siirtää uuteen paikkaan ja sen rakennusosia voidaan edelleen hyödyntää. 

Maankäyttö- ja rakennuslain 175 §:n vähäisen poikkeamisen säännös on yleinen rakentamisen säännöksiä, määräyksiä, kieltoja tai muita rajoituksia koskeva. Suunnittelijan kelpoisuusvaatimuksia ei korkein hallinto-oikeus ole pitänyt sellaisina rakentamista koskevina säännöksinä, joista voi poiketa. Sama koskee vastaaville työnjohtajille asetettuja kelpoisuusvaatimuksia. 

Kvalifioitu edellytys vähäiselle poikkeamisella koskee rakennuksen teknisiä ja näitä vastaavia ominaisuuksia. Niistä poikkeamisen lisäedellytyksenä on 175 §:n 2 momentin mukaan, ettei poikkeaminen merkitse rakentamiselle asetettujen keskeisten vaatimusten syrjäytymistä. Lisäedellytyksen tarkoituksena on turvata rakentamisen olennaisten turvallisuus- ja terveellisyysvaatimusten täyttyminen. 

Vanhan hirsirakennuksen ”uusi elämä” siirrettynä uudessa rakennuspaikassa on eittämättä maankäyttö- ja rakennuslain mukainen erityinen syy (MRL 171 §) harkita poikkeamista energiatehokkuudesta annetuista määräyksistä. Vanha hirsirakennus saattaa myös asettua maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n soveltamisen piiriin. Säännös edellyttää siitä huolehtimista, ettei rakentamisessa, rakennuksen korjaus- ja muutostyössä ja muita toimenpiteitä suoritettaessa historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia turmella. Säännöstä sovelletaan siitä riippumatta, onko rakennus virallisesti suojeltu tahi ei.

11. Vesikaton korjaustyö ja energiamääräykset

Kysymys:

Kysymyksessä v. 1948 rakennettu paritalo, jossa 30 – 40 vuotta sitten vanhan huopakatteen päälle on asennettu profiilipelti. Peltikate on tarkoitus uusia samanlaisena. Tuleeko energiatehokkuutta samalla parantaa? 

Vastaus:

Olemassa olevan rakennuksen energiatehokkuutta on maankäyttö- ja rakennuslain 117 g §:n (958/2012) mukaan parannettava rakennusluvan tai toimenpideluvanvaraisen korjaus- tai muutostyön taikka käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä silloin, kun se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Ympäristöministeriön asetus 4/13 rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä tuli kokonaisuudessaan voimaan 1.9.2013.  Hallituksen esityksen (HE 81/2012) mukaan esimerkiksi ulkoseinän maalaaminen, vaikka se edellyttäisikin toimenpidelupaa, ei edellytä energiatehokkuuden parantamista. Taloudellisessa tarkastelussa käytetään tarkastelujaksona asuinrakennuksissa 30 vuotta ja muissa rakennuksissa 20 vuotta, jos tarkasteltavan rakennusosan tai järjestelmän tai sen osan normaali elinkaari ei ole tätä lyhyempi. 

Ympäristöministeriön asetuksen (4/13) 1 §:n 2 momentti luettelee rakennusluokat ja rakennukset, joita energiatehokkuuden parantamisvelvollisuus korjaus- tai muutostyön tai käyttötarkoitusmuutoksen yhteydessä ei koske. Niitä ovat muun suojellut rakennukset silloin kun määräysten noudattaminen aiheuttaisi suojeltuihin osiin muutoksia, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. 

Lain muutos 958/2012 ja asetus 4/13 eivät periaatteessa muuttaneet luvituskynnystä verrattuna aiempaan. Ensin pitää aina selvittää, vaatiiko suunniteltu korjaus rakennusvalvonnan lupaa vai ei. Korjaus- ja muutostyön luvanvaraisuutta koskee ensisijaisesti maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 3 ja 4 momentin säännökset.  Maankäyttö- ja rakennuslain 126 §:n 3 momentti säätää, milloin on kysymys toimenpidelupaa edellyttävästä julkisivumuutoksesta sekä rakennusosan tai teknisen järjestelmän vaihtamisesta, kun toimenpiteellä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen.  Maankäyttö- ja rakennuslain 126 a § puolestaan luetteloi tarkemmin muun muassa rakennuksen ulkoasua muuttavia julkisivutoimenpiteitä, kuten katteen tai sen värityksen muutoksen (MRL 126 a §:n 1 momentin 7 kohta). Ikkunoiden ja ovien korjaus- ja muutoshankkeista on olemassa erillinen valtakunnallinen ohje (14.5.2014). Ohje löytyy muun muassa ympäristöministeriön sivuilta (www.ym.fi; Maankäyttö ja rakentaminen, rakentamisen ohjaus, rakentamismääräyskokoelma). 

Rakennuslupa korjaus- ja muutostyöhön tarvitaan, jos työllä ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin (MRL 125.3 §). Rakennuslupa tarvitaan myös sellaiseen rakennuksen vaippaan tai teknisiin järjestelmiin kohdistuvaan korjaus- ja muutostyöhön, jolla voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen (MRL 125.4 §, 958/2012). Esimerkkeinä vaippaan tai teknisiin järjestelmiin ulottuvista korjauksista mainitaan lainvalmisteluasiakirjoissa julkisivun raskas korjaus, linjasaneeraus, rakennuksen peruskorjaus ja -parannus. Tarkoituksena ei ole ollut laajentaa rakennusluvan tarvetta aikaisemmasta (HE 81/2012). Toimenpideluvan alaisina toimenpiteinä, joilla on merkittävä vaikutus rakennuksen energiatehokkuuteen, mainitaan hallituksen esityksessä ikkunoiden ja ovien vaihto, julkisivun kevyt korjaus, rakennuksen julkisivun muuttaminen, kattomuodon, katteen tai sen värityksen muuttaminen. Toimenpidelupaa edellyttävästä julkisivutoimenpiteestä on jo vanhastaan ollut kysymys muun muassa silloin, kun rakennuksen katetta tai sen väritystä muutetaan (MRL 126 a §:n 1 momentin 7 kohta). Toimenpidelupa tarvitaan myös rakennuksen rakennusosan tai teknisen järjestelmän vaihtamiseen silloin, kun sillä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen (MRL 126.3 §, 958/2012). Kunnan rakennusjärjestyksessä voidaan antaa helpotuksia siitä, milloin 126 a §:n mukainen toimenpidelupa tarvitaan, vai voidaanko lupa korvata ilmoituksella. 

Jos sitten lupa (rakennuslupa tai toimenpidelupa) arvioidaan tarpeelliseksi, tulee ottaa kantaa, onko energiatehokkuuden parantaminen teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Näiden kaikkien edellytysten on täytyttävä. Tekninen ja toiminnallinen toteutettavuus on usein helpompi arvioida kuin taloudellinen. Taloudelliseen toteutettavuuteen vaikuttavat korjaustyön kustannus suhteutettuna rakennuksen nykyiseen ja oletettuun tulevaan arvoon, mukaan luettuna korkokannan oletettu kehitys. Ympäristöministeriön asetukseen 4/13 liittyvässä muistiossa (27.2.2013) todetaan, ettei kustannustehokkuuden arviointiin olisi velvoitetta kuin niissä tapauksissa, että rakennushankkeeseen ryhtyvä itse haluaisi sillä perusteella poikkeuksen asetuksen vaatimuksista. 

Kysymyksen tarkoittamassa tilanteessa on peltikatteen uusimisen yhteydessä tarkoitus laittaa aluskate, jota rakennuksessa ei ole aiemmin ollut. Samalla tarkistetaan yläkerran huoneen (12 m²) yläpohjan lämmöneristeen yläpuolisen ilmankierron toimivuus. Periaatteessa on kysymys rakennusosan vaihtamisesta. 

Käytettävissä olevien tietojen perusteella vaikuttaisi siltä, ettei kysymys ole rakennuslupaa edellyttävästä korjaustyöstä. Toisaalta voi tuoda esiin, että yläpohjan ominaisuuksien parantamisella voidaan vaikuttaa merkittävästi rakennuksen energiatehokkuuteen, jolloin harkittavasti tulee MRL 126.3 §:n mukainen toimenpidelupa. Toimenpideluvan tarve riippuu myös kunnan rakennusjärjestyksestä ja myös siitä, onko tarkoitus muuttaa katteen väritystä. Katteen materiaaliahan pysyisi entisellään. On kuitenkin tunnustettava, että luvantarpeen arvioinnissa on suurta kuntakohtaista vaihtelua, ilman rakennusjärjestyksiin sisältyviä erojakin. 

Jos rakennus- tai toimenpidelupa arvioitaisiin tarpeelliseksi, tulisi edellä olevan mukaisesti arvioida muut energiatehokkuuden parantamista edellyttävät kriteerit, kuten taloudellinen toteutettavuus. Sen arviointi edellyttää hankkeeseen ryhtyvän toimittamaa tietoa hankkeen kokonaiskustannuksista, rakennuksen sijainnista ynnä muista rakennuksen arvoon vaikuttavista seikoista. 

Jos kysymys ei ole erityisen arvokkaalla paikalla sijaitsevasta rakennuksesta, niin tuntuisi siltä, ettei pelkkä katteen uusiminen, olkoonkin että samalla asennetaan uusi aluskate, voi muodostaa niin merkittävästi rakennuksen jälleenhankinta-arvoon vaikuttavaa kustannustehokasta toimenpidettä, että asetuksen 4/13 soveltaminen olisi tapauksessa välttämätöntä. Mikään ei luonnollisestikaan estä parantamasta energiatehokkuutta katteen uusimisen yhteydessä, jos rakennuksen omistaja niin haluaa. Syytä on kuitenkin varmistaa uuden katteen muodostaman kokonaisuuden rakennusfysikaalinen toimivuus joka tapauksessa, vaikkei viranomaisen lupaa harkittaisikaan tarpeelliseksi.

12. Liikekiinteistö, käyttötarkoituksen olennainen muutos

Kysymys:

1980-luvun lopulla rakennettu liikekiinteistö muutettiin taannoin elintarvikealan tuotantolaitokseksi. Väliseiniä poistettiin jotta saatiin enemmän yhtenäistä tilaa. Tuotannon loputtua on rakennuksen käyttötarkoitus palautettu pääosin liikekiinteistöksi ja väliseinät rakennettu uudelleen alkuperäisille paikoilleen. Autojen satunnaista pesua varten on yksi tila varustettu rasvanerotuskaivolla. Onko kysymyksessä olennainen käyttötarkoituksen muutos? 

Vastaus:

Käyttötarkoitusmuutoksen luvanvaraisuudesta säädetään MRL 125 §:n 5 momentissa. Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaista muuttamista varten tarvitaan rakennuslupa. Luvanvaraisuutta harkittaessa otetaan huomioon muutoksen vaikutus kaavan toteuttamiseen ja muuhun maankäyttöön sekä rakennukselta vaadittaviin ominaisuuksiin. 

Muutos elintarvikealan tuotantolaitokseksi olisi aikoinaan ylittänyt olennaisuuden kynnyksen ja edellyttänyt rakennuslupaa. Periaatteessa muutos takaisin liikekäyttöön voidaan myös tulkita olennaiseksi, mutta kun kysymys on palauttavasta toimesta, ei rakennusluvan vaatiminen ole välttämättä tarpeen. Edellyttäen, ettei palauttamisen yhteydessä ole tehty sellaisia korjaus- ja muutostöitä, joilla ilmeisesti voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin (MRL 125 §:n 3 mom.). Esimerkiksi rakennuksen ilmanvaihtoa koskeva muutos voi olla em. kaltainen korjaus- ja muutostyö. Autojen satunnaista pesua varten remontoitu tila ei ylitä lupakynnystä.

13. Kitin käyttäminen historiallisesti arvokkaan hirsitalon ikkunoiden kunnostuksessa

Kysymys:

Vuonna 1914 rakennetun hirsitalon kunnostuksen yhteydessä ikkunat toimitettiin kunnostettavaksi puusepänliikkeelle. Ohjeista poiketen käytettiin silikonia kitin sijaan. Liike perusteli tätä seuraavasti: 

”Nykyvaatimukset ovat sellaiset että kun ikkuna on avattuna 30 astetta ja avattuun kulmaan laitetaan 50 kg paino niin ikkuna ei saa painua 3 mm enempää alaspäin ja sen tulee palautua takaisin alkuperäiseen asentoon. Kitillä lasitettuina puite ei täytä nykyvaatimuksia.” 

Tietääkseni mikään laki ei vaadi silikonin käyttämistä. 

Vastaus:

Ei vaadi. Päinvastoin, laki edellyttää, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia turmella (MRL 118 §). Yli sata vuotta vanha hirsitalo on historiallisesti arvokas. Korjaamisen tulee silloin tapahtua hienovaraisesti  ja ottaen huomioon rakennuksen ominaisuudet ja erityispiirteet (MRL 117 §:n 4 mom.). Vanhojen ikkunoiden kunnostuksessa tulee suosia niin pitkälle kuin mahdollista perinteisiä materiaaleja. Puusepänliikkeen esittämillä nykyvaatimuksilla ei ole merkitystä tilanteessa, jossa vanhoja ikkunoita kunnostetaan.

14. Lupa väliaikaiselle puutavarasuojalle

Kysymys: 

Tarvitaanko lupa väliaikaiselle puutavarasuojalle, jonka koko on 4,5 x 3,0 metriä ja korkeus 2,3 metriä. Sadesuojana loiva peltikate. Sijaitsee n. 1 metrin päässä naapurin rajasta. Naapurin asuntoon on matkaa ainakin 75 metriä. Naapuri on tehnyt ilmoituksen luvattomasta rakentamisesta.

Vastaus:

Sellaisen rakennelman tai laitoksen, jota ei ole pidettävä rakennuksena, luvanvaraisuudesta säädetään maankäyttö- ja rakennuslain 125 ja 126 a §:ssä. Kysymykseen tapauksessa tulee lähinnä MRL 126 a §:n 1 momentin 1 kohta, joka koskee katoksen, vajan ym. rakennelman rakentamista ja sille tarvittavaa toimenpidelupaa. Kunnan rakennusjärjestyksessä voidaan tämäntapaiset rakennelmat joko vapauttaa luvanvaraisuudesta (MRL 126 a §:n 3 mom.) tai siirtää ilmoitusmenettelyn piiriin (MRL 129 §). Myös, jos toimenpide perustuu oikeusvaikutteiseen kaavaan tai katusuunnitelmaan taikka maantielain tai yleisistä teistä annetun lain mukaiseen hyväksyttyyn tiesuunnitelmaan ei toimenpidelupaa tarvita. Sellaisenkin kevyen rakennelman, jonka ei katsota edellyttävän edes toimenpidelupaa, tulee MRL 168 §:n mukaan täyttää terveellisyydeltään, turvallisuudeltaan ja ulkoasultaan kohtuulliset vaatimukset. Rakennelman tulee sopeutua ympäristöön eikä se saa olla haitaksi liikenteelle. Rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä em. oikeusohjeen vastaisen rakennelman poistettavaksi tai muutettavaksi vastaamaan lain vaatimuksia. 

Tilapäisestä rakennuksesta säädetään MRL 176 §:ssä. Tilapäisen rakennuksen poikkeussäännöstä voidaan soveltaa myös toimenpidelupaa edellyttäviin hankkeisiin. Enimmäisaika tilapäisyydelle on viisi vuotta. Sen jälkeen, jos aikaa halutaan jatkaa, sovelletaan pysyviä rakennuksia koskevia oikeusohjeita. Tilapäisenä pidetään rakennusta, joka sen rakenne, arvo ja käyttötarkoitus huomioon ottaen on katsottava tarkoitetun pysytettäväksi paikallaan enintään mainitun viiden vuoden ajan. 

Kysymyksen kaltaisen puutavarasuojan luvanvaraisuus riippuu edellä olevan mukaisesti muun muassa kunnan rakennusjärjestyksestä. Vaikka lupaa (tai ilmoitusta) ei suoja edellyttäisi, noudatetaan yleensä vaatimusta, jonka mukaan vähimmäisetäisyytenä naapurin rajasta on suojan korkeus. Asemakaavoitetuilla alueilla voi etäisyysvaatimus olla tätä suurempikin.